Moi! 

Nimeni on tuttu niin monelle, että en tässä varmaan esittelyjä paljon kaipaa. Ajattelin nyt vain kertoa oman puoleni tarinasta, kun aina mua niin haukutaan tässäkin blogissa. Harrastuksiini siis kuuluu tulla pitämään seuraa tyypeille, joilla ei oikeasti ole tärkeää ajateltavaa. Tai no, ehkä on, mutta mä olen hemmetin hyvä tyhjentämään ne muut ajatukset päästä. Mä tykkään nimittäin saada jakamatonta huomiota. Mä haluan, että minuun keskitytään kunnolla. Maineeni on, miten sen nyt sanoisi... ehkä hivenen kakka, mutta useasti unohdetaan minun hyvät puoleni kaiken haukkumisen ja vastaan taistelun lomassa. 

Minulla nimittäin on paljon hyviä puolia! Olen erittäin valloittava. Saan kenet tahansa kuuntelemaan minua ja jos minulle vaan annetaan valtaa niin pystyn vaikka mihin! Olen saanut kaikenikäisiä ja -kokoisia itkemään. Ai, eikö muka ole hyvä puoli? Kyynelkanavat ovat kuulkaas tehty käytettäviksi! 

Saan polvilleen isommankin vastustajan, olen uskoakseni yksi voimakkaimmista ammattiryhmässäni, mm. Suru on aika kova tyyppi, mutta Elämisenhetkessä voitan kyllä aina silloin tällöin. Aina toki löytyy ne minua vahvemmat vastustajat, mutta mä en ihan pienistä anna periksi. 

Olen siis valloittava, voimakas ja periksiantamaton. Työskentelen myös ympäri vuorokauden maailman joka kolkassa. Uskon, että tulen jossain vaiheessa elämääsi sinunkin seurastasi nauttimaan, ellen jo ole päässyt sitä tekemään. 

Haluan vielä sen sanoa, että enhän minä mikään pahin pahis ole! Tulen oikeastaan vaan sellaisten ovien läpi, jotka on jätetty raolleen mua varten. En mä mihinkään väkisin murtaudu.

Niin, siis Pelko on nimeni, vaikka tosiaan kyllä te minut tunnette.