Nyt tuntuu ihan vähän siltä, että liikaa kakkaa valuu punteista sisään... pieni itsesääli-avautuminen siis tähän alkuun!

Ei riitä siis tämä kaikki syöpä-kakka, eikä toi (onneksi lievä ja nopeasti ohimenevä) flunssa koko perheellä, ei esikoisen itkupotku-uhma-raivarit koulunaloitukseen liittyen jne...VAAN meidän rattaat sitten varastettiin tänään meidän rapusta keskellä kirkasta päivää (onneksi vaan meidän monesti korjatut juoksurattaat eikä mittaattoman tunnearvokkaat sisarusrattaamme, jotka olivat varkaiden käydessä onneksi käytössämme ihan muualla kuin rapussamme)! 

Kaikki, syöpä-kakkaa lukuunottamatta, pieniä kakkoja, mutta hei haloo! pitääkö niitä kakkoja tulla oikeesti just nyt näin joka hitsin suunnalta... Jotain tasapainoa saisi nyt löytyä tähän hommaan, ihan niinku aikuisten oikeesti.

Olen kaikkeni mielestäni tehnyt ajatellessani positiivisesti, ajatellut hyviä ajatuksia ja luottanut Jumalaan, mailmankaikkeuteen ja ihan kaikkeen hienoon, mutta nyt silti ketuttaa. ja pahasti.

Tasapainoa tähän kakkakasaan ei vielä tuo se Linnanmäen nallepyörän voitto (sunnuntaina vietettiin todella kiva päivä taas Lintsillä perheen kesken), vaan tässä kyllä nyt odotellaan jotain hieman suurempaa tasapainottamaan tätä tän hetkistä tosi huonoa "karmaa"...

Huomenna tiedossa sydämen ultra (tarkistavat säännöllisin väliajoin sydämen tilanteen Herceptin lääkityksen takia, sillä se saattaa aiheuttaa muutoksia sydämessä), jonka jälkeen alku-iltapäivästä ensimmäinen sädehoito. 

Sädehoitoa en osaa oikeastaan jännittää. Kyllä se hyvin menee. Kunhan nyt ei tulisi kovin paljon muualta mitään kakkaa niin kyllähän tässä asiat tosi hyvin on loppujen lopuksi. Pitää vaan päästä välillä "avautumaan".

Eilen kävin Herceptin tiputuksessa (Herceptin-täsmälääkettä Her2-positiivisuuden takia annetaan nyt kolmen viikon välein tiputuksena reilusti ensi vuoden puolelle, 18 kertaa yhteensä, josta nyt 4 kertaa lusittu). Ensimmäisten kolmen sytostaattihoidon yhteydessähän sain Herceptiniä, mutta nyt ollut taukoa viimeisten kolmen sytostaattihoidon takia. Tämä eilinen Herceptin-tiputus oli puolentoista tunnin kestoinen, mutta jatkossa tiputus on noin puolen tunnin juttu. Oli taas kerran niin mukava hoitaja ja mahtavat hoitohuone-kaverit, että jäi hommasta kyllä hyvä maku suuhun (vaikkakin suonen löytäminen oli vaikeaa ja lääkekään ei ollut saapunut ajallaan ja käynti loppujen lopuksi kesti yli kaksi tuntia). Herceptin harvoin aiheuttaa mitään oireita, minäkin onnekseni vietin loppupäivän aivan normaaleissa merkeissä oireettomana tiputuksesta.