Kiitos syövän, alkoi minulla vaihdevuodet 28-vuotiaana.

Vaihdevuosioireet voivat oikeasti saada kenen tahansa järkevänkin ihmisen pään sekaisin. Kuumat ja kylmät aallot, nivelkivut, kaikenlainen kuivuus, mielialan vaihtelut sekä aineenvaihdunnan hidastuminen ovat ehkä ne tunnetuimmat vaihdevuosioireet, minulle tulee ainakin heti nuo kuusi oiretta heti mieleen, sillä kärsin niistä enemmän tai vähemmän päivittäin. 

Olen hemmetin kiitollinen joka ikinen päivä, että elän. Olen saamarin kiitollinen, että olen saanut elää jo reilu kolme vuotta ilman syöpää... Mutta voi piru, että mä vihaan näitä vaihdevuosioireita, vaikka tiedän, että ilman niitä en olisi tehnyt kaikkeani taistellaakseni estrogeenipositiivistä syöpääni vastaan. Hormoonihoidot (lääkitys ja munsarjojen & kohdun poistot) ja rinnanpoisto ovat selvästi suoraan ja epäsuorasti heikentäneet elämänlaatuani. En sano missään nimessä, että elämänlaatuni olisi huono, mutta rehellisesti on pakko todeta, että onhan laatu kärsinyt. 

Pelkäänkö nyt, että valittaessani tällaisista "pienistä" ongelmista kuten rinnanpoiston aiheuttamasta esteettisestä ongelmasta tai alapään kuivuuden aiheuttamasta epämukavuudesta, en vaikuta olevani tarpeeksi kiitollinen kaikesta ja syöpä tekee uuden hyökkäyksen? Kyllä, niin hassulta kuin se varmasti monen korvaan kuulostaakin. Onko se silti perimmäinen syy miksi hormoonihoitojen vaikutuksista ei juurikaan puhuta, kovaan ääneen ainakaan? Minä en usko, että se on.

Rinnanpoistosta ja siihen liittyvistä tunteista on alettu puhumaan enemmän, ja se on loistava asia, mutta enpä ole minä ainakaan vertaistukiryhmien ulkopuolella kuullut naisten kehuvan miten homma helpottui kun pisti Vagisania vakoonsa. Itseasiassa, en ole kovin usein törmännyt vertaistukiryhmässäkään siihen, että juuri tätä alapään (erittäin yleistä) ongelmaa ruodittaisi! No, minä olen nyt seurannut vierestä lähes olematonta keskustelua aiheesta vaihdevuodet ja alapään ongelmat. Nyt avaudun aiheesta!

Ensinnäkin, hormoonihoitojen aiheuttamat mielialan vaihtelut saavat välillä pään aika sekaiseksi. Toisekseen, tekeekö mieli hypätä sänkypuuhiin jos ensin tunnet olevasi alastomana Antartiksella ja heti toisena hetkenä olet pakkasvarusteissa helteisessä Nairobissa? Kolmanneksi, jos et pysty edes nousemaan sängystä aamulla ilman huutamista kivusta, onko sukupuoliyhteys heti ekana mielessä? Neljänneksi, jos alapääsi on kuiva kuin Sahara... No, mikä avuksi?

1) Itsensä tsemppaaminen. Muistuta itseäsi miten kivaa on kun hommat toimii, tee mielikuvaharjoituksia ja välillä jopa työnnä itseäsi väkisin eteenpäin.

2) Keskustele asiasta rehellisesti. Ensin itsesi kanssa käyt läpi tuntemuksesi ja sitten ainakin sen kumppanin kanssa. Voisi myös olla muille hyödyksi jos asian otat esille esimerkiksi vertaistesi kanssa.

3) Kipulääkkeet. Hanki lääkkeet jotka auttavat, jos ei lääke poista tarpeeksi kipuja pyydä lääkäriltä resepti toiseen lääkkeeseen, älä tyydy sellaisiin, jotka eivät ole tarpeeksi toimivia (kaikkea kipua en minä ainakaan ole onnistunut saamaan pois, joten en saarnaa sen enempää tästä). Muista liikkua kivun sallimissa rajoissa, liikunta on hyväksi niin fyysisesti kuin henkisestikin!

4) Se VAGISAN! (tai joku vastaava). Ei tarvitse hävetä ollenkaan käydä ostamassa se tuubi sieltä apteekista. Vaikka jostain syystä hävettäisikin, niin yritä miettiä, että se on erittäin pieni hinta mukavuudesta ja uskallan sanoa jopa onnellisuudesta sekä paremmasta elämänlaadusta.