Kuopuksemme täytti muutama päivä sitten puolitoista vuotta. Tajusin samalla, että sehän tarkoittaa, että myös syöpädiagnoosin saamisesta on se suunnilleen sama puolitoista vuotta. Ajattelin sen kunniaksi listata niinkutsutut plussat ja miinukset tässä hetkessä (liittyen syöpään, sen jälkeiseen elämään).

"PLUSSA-lista"

+ Olen elossa ja syövätön kunnes toisin todistetaan

+ Hormoonilääkityksen (ja todennäköisesti myös munasarjojen- ja kohdunpoiston) myötä karvat eivät kasva yhtä nopeasti kuin ennen. Olen varmasti säästänyt karvanpoistovälineissä ihan kivasti rahaa, kun nykyään tarvitsee "sheivata" esimerkiksi kainalot 50% harvemmin kuin ennen hormoonihoitoja.

+ Hiki haisee todella harvoin. Ennen hormoonilääkitystä (ja munasarjojen- ja kohdunpoistoa) hiki haisi kyllä ihan kiitettävästi normaalin urheilusuorituksen jälkeen, välillä jopa ihan reippaan siivouksenkin jälkeen.

+ Iho on paljon puhtaampi kuin ennen hormoonihoitoja, enää ei ole näppylöitä kuukautisten aikaan tai tarvetta koko ajan käyttää kaikenlaisia ylikalliita puhdistustuotteita, sillä iho pysyy aika hyvänä ihan "halpis"-tuotteillakin.

+ ei ole kuukautisia! en ole hetkeäkään kaivannut niitä.

 

"MIINUS-lista"

- Syöpä on edelleen todella useasti mielessä, mutta onneksi ei kuitenkaan koko ajan läsnä enää.

- Arpi ei enää inhota, mutta edelleenkään en näe sitä minään kauniina voitonmerkkinä taistelusta. Edelleenkin arpi yksinäisen vasemman rinnan vieressä on lähinnä muistutus pahuudesta mikä on syöpä.

- Tunto ei ole palautunut leikatun puolen kainaloon eikä käsivarteenkaan kunnolla. Ihokarvojen ajaminen leikatun puolen kainalosta on tästä syystä aina yhtä jännää.

- Ylimääräiset kilot ovat ottaneet minusta uskomattoman kovan otteen. Paino ei millään putoa samalla tahdilla kuin ennen, vaan tuntuu, että työtä tarvitsee tehdä vähintään tuplasti aikaisempaan verrattuna. Tästä ymmärtääkseni saan kiittää hormoonihoitoja.

- Olen vieläkin järkyttävä lahopää, lähes samanlainen kuin sytostaattihoitojen aikana. En tiedä mitä tästä voi syyttää, sillä enää tuskin voi "sytoaivoja" syyttää... Aivan liian useasti unohtelen asioita vaikka kuinka yritän kalenteriin merkata ja kaikenlaisia muistutuksia laittaa älypuhelimeen. Onneksi unohtelemisistani ei ainakaan vielä ole koitunut mitään vakavampaa, ympärilläni on ihanan ymmärtäväisiä ihmisiä.