Sain eilen jo postissa kutsun TT-kuvauksiin ja jo ensi viikolle ajan! hui, nopeaa toimintaa! Joku muu voisi ehkä jopa pelästyä moisesta nopeudesta ajatellen, että ovatko kuvailemani oireet jotenkin esimerkiksi todella klassisesti hälyttäviä... mutta minähän en aio, en yksinkertaisesti suostu jännittämään enkä pelkäämään. Mulla ei ole nyt mitään halua alkaa spekuloimaan, panikoimaan tai itkeskelemään asiaa etukäteen. Ei sieltä kuvauksista mitään löydy ja piste.

Myönnän, että yleensä kyllä hermoilen ja jännitän aika pitkälle kaikkea etukäteen ja mietin pahimmat mahdolliset lopputulokset jo valmiiksi, mutta nyt en siis aio sitä tehdä. Mä olen nyt niin helpottunut leikkauksen, sytostaattihoitojen ja sädehoitojen ollessa osa menneisyyttä, että nautin nykyisyydestä enkä siis suostu ajattelemaan negatiivisia asioita tulevaisuudesta. En ajattele levinneisyyttä, etäpesäkkeitä, kuolemaa, en ajattele. Minä olen nyt iloinen ja onnellinen, ja vauvamme käyttämä äidinmaidonkorvikkeen paketti on saanut uuden ihanan käytännöllisemmän korkki-systeemin (ei tarvitse enää repäistä purkkia auki kulmasta niin, että maitoa jokahitsinpaikassa!!), nyt tapahtuu VAIN hyviä asioita siis. Ja minä nautin "täysin rinnoin" (ai, että mä rakastan tuota sanontaa...) tästä kaikesta; ihanasta perheestä, mahtavista ystävistä, äidinmaidonkorvikepurkin korkista, uusista vaaleanpunaisista villasukistani... elämä on ihmisen parasta aikaa, eikö joku "viisas" ole näin sanonut?

Kaikki kolme lasta olivat taas viikolla kipeinä. Vanhin korvatulehduksessa ja kaksi pienintä flunssassa. Onneksi ei mitään vakavempaa. Tällaista tämä syksy tulee olemaan, pientä sairastelua vuorotellen perheessä, mutta olemme onnellisia mikäli sairastelut pysyvät pelkissä räkätaudeissa.

Sädehoitoalue oli todella kirvelevä parin päivän ajan noin viikko viimeisestä sädetyksestä, mutta on nyt tämän päivän ollut kivuton, eikä edes kutia juurikaan. Iho on paikotellen sädehoitoalueelta alkanut hilseilemään, vauvaöljy, bepanthen ja anopin  ostama vaaleanpunainen tuoksuva vartalovoide ovat olleet todella toimivia.

Hormoonilääkitys on aiheuttanut yllättävän vähän oireita. Kylmiä aaltoja ollut selvästi enemmän kuin kuumia aaltoja tähän mennessä, mutta niidenkin määrä vähentynyt selvästi nyt sädehoidon loputtua. Mielialat eivät mielestäni heittele mitenkään rajusti (onkohan aviomieheni samaa mieltä...), "luita kolottaa" ja kaikenlaiset paikat ovat hieman jäykempiä kuin ennen, mutta siihenkin alan pikkuhiljaa tottumaan arjessa. Elämäni ensimmäisen kerran sain vajaa viikko sitten niin kovan pääkipukohtauksen, että jouduin oksentamaan, mutta uskoisin, että pääkivut selittyy hartioiden lihasjäykkyydellä, hartiat ovat aivan täysin "jumissa" tuon meidän kymmenenkiloisen pötkylän kantamisesta.

Kaikki siis oikeastaan todella hyvin, enkä aio siis huolestua tuosta TT-kuvaus jutusta. En.