Kolmas viikko miehen kesälomaa alkoi tänään. Ensi viikolla mies palaa töihin, joten viimeisiä lomapäiviä aletaan kohta viettää. Ihanaa kuitenkin on, että miehellä on vielä elokuun lopulla yksi viikko lomaa ja silloin on tiedossa mm. siskoni häät.

Loman aikana olemme viettäneet ihania hellepäiviä perheen kesken sekä hauskoja hetkiä ystävien seurassa. Olemme käyneet hauskoissa leikkipuistoissa, tehneet pieniä kävely- ja pyöräilyretkiä, olleet mökillä sekä risteilyllä Turusta Tukholmaan, vietettäneet päivän Porvoossa ja Kouvolan Tykkimäellä. Mielenkiintoisissa museoissa käyty, joista erityisesti haluan mainita Espoon automuseon, aivan mielettömän hieno paikka!

Paljon on siis saatu kokea yhdessä ja mukavia kesäisiä muistoja saatu talteen talvea varten. Olen täynnä kiitollisuutta tästä kesästä, viime kesästä kun meni sytostaatti-sumussa ohi noin ainakin kolmannes.

Olen tässä loman aikana ehtinyt lukemaankin pitkästä aikaa monta hyvää kirjaa. Olen lukenut Eija Piekkarin kirjan Risteys, Camilla Läckbergin kirjoittaman Majakanvartijan, Tess Gerritsenin kirjat Mefisto klubi sekä Jääkylmä, sekä pari Cecilia Ahernin kirjaa ja yksi Lucy Dillonin kirjoittama romaani. Kaikki ovat olleet mielestäni erittäin viihdyttäviä ja suosittelemisen arvoisia. Rakastan lukemista! mikään ei voita hyvää kirjaa kun on kyseessä viihde, sitä mieltä minä olen. Hyvä elokuva tai näytelmä ovat erittäin nautinnollisia elämyksiä, mutta hyvä kirjallisuus saa muun maailman ympäriltä häviämään niin totaalisesti, että sitä en vaihtaisi.

Olen minäkin monesti haaveillut kirjailijan tai toimittajan urasta, mutta opiskelijaa uudelle alalle minusta ei juuri nyt voi tulla. Opintotuki ei ole riittävä tähän elämäntilanteeseen, mutta haaveilua en aio lopettaa. Onhan tässä vaikka kuinka paljon aikaa vielä. Opiskelemaanhan voi ryhtyä vaikka viisikymppisenä tai vanhempanakin. Politiikka olisi toinen ala, joka kiinnostaisi hurjasti, mutta siihenkin hommaan tarvitisisi erilaiset paperit kuin minulla on työnantajalle näyttää. Paljon olen siis edelleen pohtinut, mikä minusta tulee isona. Työmarkkinat näyttää tosin siltä, että haaveilla toki aina saa, mutta paluu oman alan (hoito-alan) työhön on todennäköistä. Toivon, että löytyy sellainen paikka, jossa työilmapiiri olisi lämmin ja kodikas. Viimeistään kun koulut alkavat pitää alkaa vakavasti selailemaan työpaikkailmoituksia ja lähettelemään työhakemuksia. Taidan odottaa sitä kuitenkin innolla vaikka elämänmuutos jännittääkin.

Muutoksista puheenollen, postiluukusta tipahti jokunen aika sitten kutsu kirurgin vastaanotolle. Rinnan rekunstruktiosta siis kyse. Vastaanottoaika on syyskuussa, joten aikaa tässä on miettiä, haluanko kirurgin veisten alle vielä vai lykkäänkö asiaa. Rehellisesti sanottuna en ole kallistunut vielä kumpaankaan suuntaan. Elämänlaatua toki varmasti parantaisi uusi tissi, mutta kun viime vuonna oli rinnan, munasarjojen ja kohdun poistot, en tiedä jaksanko vielä ryhtyä taas uuteen toimenpiteeseen ja sitä seuraavaan toipilasaikaan. Riskittömiäkään eivät tällaiset toimenpiteet ole... mutta sitten taas toisaalta houkuttelee se vapaus niinkin pinnallisessa asiassa kuin vaatteiden valinta; jos saisin uuden tissin, ei tarvitsisi enää kaikkea vaatetusta miettiä sen mukaan, että näkyykö proteesi...

Iloista ja aurinkoista kesää teille rakkaat lukijat, olette mulle tärkeitä.