Olen monesti kirjoittanut siitä, miten minusta on ollut vaikeaa luottaa tulevaisuuteen, uskaltaa suunnittella pitkälle ja rakentaa unelmia todeksi tämän syöpämatkani jälkeen. Syöpä särki luottamuksen elämän jatkumiseen vanhuuteen asti, pelkopeikko sai alitajuntaani ujutettua uskon, että en elä edes keski-ikäiseksi. Nyt olen pikkuhiljaa koko ajan enemmän alkanut luottaa tulevaisuuteeni ja myös itseeni.

Työpaikka-ilmoituksia selatessani mietin kuumeisesti mihin työhön haluaisin. Nyt pitäisi päätös tehdä ja hakemuksia alkaa lähettelemään tiuhaan tahtiin. Otanko riskin ja hyppään uuteen ja tuntemattomaan vai jäänkö paikoilleni tuttuun ja turvalliseen?

Hitto syöpä! Ilman syöpää minulla ei varmasti olisi tällaista lähes hulluksi tekevevää kriisiä juuri nyt. Samantapainen kriisi olisi ehkä tullut, mutta vasta vuosien päästä. Ilman tyhmää syöpää olisin vaan yksinkertaisesti uskonut siihen, että alle kolmekymppisenä minulla on vielä aikaa miettiä, päättää ja elää vähän vähemmän unelmien mukaan.

Samalla kun tämä työnhaku hieman pelottaa, se myös innostaa ja jännittää positiivisella tavalla. Osa minusta on todella innostunut palaamaan jo aikuisten maailmaan. Maailmaan, jossa saa käydä vessassa yksin ja pitää sellaisia kahvitaukoja, ja ehkä jopa lounastaukoja... Odotan innolla uusien ihmisten tapaamista työympäristössä ja uuden työn opettelemista. Uskon vahvasti, että alan olemaan valmis uusiin tuuliin.

Työnhaun lisäksi uusia tuuli tuo tulessaan keskimmäisen päivähoidon aloitus. Keskimmäisemme (3v3kk) aloittaa päivähoidon kahden viikon päästä. Työpaikka kun äidille löytyy niin aloittaa myös kuopus samassa paikassa päivähoidon. Keskimmäisemme on kovin innoissaan ja ylpeä päivähoidon aloituksesta, ja sosiaalisena ja reippaana lapsena päivähoito tulee todennäköisesti sujumaan hyvin häneltä.

Esikoisella jatkuu koulutaival ensi viikon alussa. Tuleva tokaluokkalainen vaikuttaa odottavan iloisin mielin kouluun paluuta. Jännitystä on toki myös ilmassa kun uusi opettajakin heille tulee. 

Arki siis tulee kohta muuttumaan meillä, mutta uskon, että muutoksen jälkeinen arki ja juhla tulee olemaan hienoa. Kuten jo aikoinaan pienenä partiolaisena vannoin; aina valmis!