Tästä samantyyppisestä ongelmasta olen kirjoittanut aika monta kertaa ennenkin, eli siitä, miten kun kerran on sairastanut vakavan taudin, ei enää voi luottaa siihen, että oudot vaivat itsellä tai läheisillä on jotain vaaratonta. Alla taas yksi tarina, joka osoittaa sen, etten ole päässyt syöpä-traumoistani yli.

Viime viikon keskiviikkona miehelläni alkoi silmäoireet. Silmän luomi turposi ja näytti selvästi pienemmältä kuin terve silmä. Punoitusta tai kipua ei silti ollut. Kehotuksista huolimatta mies meni vasta perjantaina lääkärikäynnille. Yleislääkäriltä hänet passitettiin silmäklinikan lääkärille, epäilynä värikalvontulehdus, eli iriitti. 

Lauantaina silmäklinikan lääkäri näki heti, ettei kyseessä ole mikään tulehdus, vaan Hornerin oireyhtymä. Sattui kuulema hyvä onni, että oli juuri tähän vaivaan perehtynyt lääkäri kyseessä, sillä vaiva ei ole mikään kovin yleinen. 

Miehen ollessa verikokeissa ja silmän tutkimuksissa mitä teki vaimo? no, laittoi Googlen laulamaan, tottakai. Hornerin oireyhtymän takana voi olla kasvain aivoissa, kilpirauhasessa tai esim. keuhkojen yläosassa... verisuonitukkeumia ja ties mitä... Minä kotona yritin vain pysyä rauhallisen tyynenä lasten nähden, vaikka olin niin kovin huolissani ja toistelin itselleni, ettei salama voi iskeä kahdesti samaan paikkaan... no sittenhän ajatuksenkulku jatkui sillä, että voihan se, ja onhan niin tapahtunutkin, miksei meille? Onhan tässä nyt taas mennyt aika tasaisen kivasti jonkin aikaa... Menin niin säälittävän pitkälle, että kuvittelin jo todella pahimman mahdollisuuden mielessäni. 

Lauantai-iltana mieheni kävi vielä magneettikuvissa, jotta syy Hornerin oireyhtymään löydettäisiin. Voi että, se jännitys mikä vaimolla kotona oli kun odotti viestiä mieheltä tuloksista... huhuh! Ja, se helpotus, kun mies laittoi viestin, ettei missään otetuissa tutkimuksissa löytynyt syytä oireyhtymään... huhuhuhuhh!

Kyllä olen taas niin kovin kiitollinen. Olen niin kovin helpottunut. Eikä taaskaan kovin paljon haittaa, että laskujen maksun jälkeen ei jää tilille rahaa; saanhan elää ja saahan läheiseni elää.