Olen toki, siis tottakai, kiitollinen jokaisesta päivästä, mutta myönnän, että joistain päivistä vähemmän kiitollinen kuin toisista. Yksi vähemmän kiitollisuutta herättävä päivä oli toissapäivänä. 

Kuopus on edelleen aika räkäinen ja maanantai-iltana nousi hänellä kuume. Maanantai-tiistai välinen yö meni siis valvotessa nuhaisen vauvan kanssa. Aamulla herätessäni zombie-fiiliksissä ja tajusin yhtäkkiä, että tänäänhän on esikoisen koulun ensimmäinen vanhempainkokous! Hieman taas nousi sellainen "huono-äiti-tunne" pintaan ja nopeasti soitin vanhemmilleni, jotka lupasivat tulla sädehoidon ja kokouksen ajaksi kaitsemaan lapsukaisia. Lähetin viestin miehelle töihin, että se vanhempainkokous, josta viime viikolla oli puhe, on tänään...

Kuopuksella siis kuume ja vielä esikoisella virtsatietulehdus - ei auttanut muu kuin suunnata terveyskeskukseen kaikkien kolmen muksun kanssa. Terveyskeskuksessa vierähtikin sitten reilut kaksi tuntia aamupäivästä; ensin terveydenhoitajalle, joka tarkisti molemmat potilaat, sitten jonottaminen laboratorioon, jonka jälkeen pääsimme lääkärille näyttämään vaivojamme. Molemmat potilaat jaksoivat yllättävän hyvin pysyä reippaina, mutta potilaiden veli, keskimmäisemme, menetti jo puolen tunnin jälkeen hermonsa ja ilmoitti "noniin mennä kotii"... ei siis ollut helppoa hänelle seuraavat pari tuntia, eikä kyllä äidillekään. Antibiootti-kuurin sai esikoinen ja kuopus ilmeisesti sairastaa vain sitkeää virusta, mutta onneksi korvta ja keuhkot "puhtaat" tulehduksista.

Tällaisena päivänä on tietenkin jokin kirjoittamaton sääntö, että jos on kaksi päiväunta nukkuvaa lasta, nämä lapset nukkuvat eri aikaan päiväunet, jottei äiti saisi vahingossakaan esimerkiksi hetkeksi istahtaa alas kahvikupposen kanssa. Edellä mainitulla säännöllä ei vaikuta minun kokemukseni mukaan olevan poikkeuksia.

Iltapäivällä lisää jännitystä päivään toivat ruuhkat sädehoitoon ajettaessa. Onneksi ehdimme ajoissa. Minuuttia vaille olimme perillä. Huhuh.

Vanhempainkokokous meni oikein kivasti. Lasten saaminen nukkumaan kokouksen jälkeen kotiuduttuamme ei mennyt niin kivasti. Kaksivuotiaallamme kesti jopa puolitoista tuntia nukahtaa, ja pikkuinen oksensikin itkupotkuraivareittensa seurauksena sänkyynsä.

Lisämausteensa päivään antoivat hiljattain alkaneet kuumat ja kylmät aallot hormoonilääkityksen oireina. Selkä on myös edelleen ollut todella kipeä ja ongelmallinen ja tämän kaiken päälle ei-niin-mukavat mielialan vaihtelut, nekin oireina hormoonilääkityksistä...

Jess, ihanaa, että tällaisia päiviä tulee harvemmin. Ottaa tällaiset päivät kuitenkin päähän, pahasti. Onneksi eilinen ja tämä päivä olleet huomattavasti helpompia. Aina en voi jaksaa olla positiivisella mielellä aamusta iltaan, etenkin kun vastaan tulee vähemmän ruusuisia päiviä, mutta tällaisten vähemmän ruusuisten päivien jälkeen taas tavallinen päivä tuntuu ruusuiselta.