miten kertoa 6 vuotiaalle, että äiti on sairastunut syöpään? Esitteistä, joita syöpähoitajalta saimme, poimimme ajatuksia ja keskustelimme pitkään asiasta mieheni kanssa. Päätimme, että kertoisimme asiasta yhdessä ja päiväksi valittiin leikkausta edeltävä maanantai. Siinä jäisi sitten hyvin muutama ilta jäljelle jatkokysymyksiä varten, jotka meidän perheessä kaikkiin asioihin liittyen esitetään aina iltasatujen lukemisten yhteydessä.

Käytimme suoraan sanaa "syöpä" ja kerroimme, että tauti vaatii kovat hoidot. Hoitoja on kauan, ja ensimmäinen hoito on leikkaus. Äidiltä leikataan ihan koko oikea tissi pois, ihan niinkuin mummiltakin on leikattu. Muista hoidoista puhuttiin, että äidin hiukset tulee todennäköisesti lähtemään pois kun lääkkeet on niin vahvat -mutta, että tukka sitten kasvaa takaisin kun hoidot on ohi. 

Fiksu likkamme kysyi heti ensimmäiseksi "onko se vaarallista?"... miten nyt tuohonkin vastaisi rehellisesti mutta pelästyttämättä... kiertelimme vähän kysymyksen ja sanoin, että kyllähän mummikin voi hyvin nyt vaikka mummillakin oli sama syöpätauti. Eniten harmitti ensimmäisenä iltana äidin tuleva hiusten lähtö, äidillä kun kuulemma on maailman kauneimmat hiukset. Kolmantena iltana uutisten jälkeen harmitti kuitenkin sitten tissin poisto, se kun ei kasva takaisin...ja kysymys "eikö toi tissi ollut just se tissi mistä pikkuveli tykkäsi enemmän syödä, voiko se olla syy miks se syöpä tuli?" viitaten keskimmäiseemme, joka jostain syystä suosi oikeaa rintaa imetyksen aikana. Kerroin, että syöpä ei missään nimessä ole kenenkään syy. Onneksi kuitenkin eskarilainen veti kunnon uhmaitkupotkuraivarit torstaina ennen perjantaista leikkausta, eli sai purettua jännitystä edes vähän.

Esikoinen on kysynyt asiasta toistaiseksi aika vähän pelottavia kysymyksiä. Paljon on kyllä keskusteltu asiasta kun ollaan luettu "Santeri ja syöpäri" kirjaa. Kirjassa tosin olen hypännyt yli kohdat, joissa puhutaan äidin kuolemasta. Siitä on ihan liian aikaista puhua, toivottavasti tietenkin siitä ei tarvitsisi puhua ollenkaan.