Viime viikon aikana kaksi positiivista elämänhaluista taistelijaa kaatui syövän taistelukentillä. Molempien kuolemasta kuulin eilen. Olen asiasta lapsellisesti vailla fiksuja sanoja, olen surullinen ja vihainen. Toinen heistä esiintyi samassa Voimanlähde dokumenttielokuvassa kuin minä ( 2013, esitettiin  MTV3 ja Fox -kanavilla, mutta voit käydä katsomassa vaikka heti koskettavan dokumentin youtube'sta täältä: https://www.youtube.com/watch?v=jQ8CmfrLXxM ). 

Haluan paiskata ovia ja heitellä syöpää pikkuautoilla. Haluan pakottaa syövän kävelemään paljain jaloin pimeässä legojen päälle. Haluan huutaa täysillä kaikenmaailman kirosanojen saattelemana: Helvetin syöpä! Mä vihaan syöpää! vihaan! Tyhmä, tyhmä, tyhmä syöpä! 

Totesin myös, että "terveen paperit" mammografiasta ja ultrasta eivät juurikaan minua itseäni lohduttaneet. Jännitän edelleen kovasti, koko ajan enemmän, torstain tuloksia verikokeista ja TT-kuvauksista. Vahvana auttaa pysymään perhe-arki ja politiikan parissa puuhailu, mutta silti tekee mieli vähän itkaista pelon ja ahdistuksen kyyneliä ennen nukkumaanmenoa. 

Torstain "terveitä papereita" odotan siis malttamattomana.