Sain samantien ultraavalta lääkäriltä (nuori komea mies, ihan sivuhuomautuksena) kuulla, että hän oli katsonut, että muutama hetki aikaisemmin otettu mammografia näytti syövästä puhtaalta. Mammografiassa siis kuvattiin terve rintani. Mammografia on inhottava tutkimus, ihan mun top 3 listan kärjessä. Onneksi tutkimus on nopeasti ohi, mutta kipu on erittäin kova kun minunkin pienen pieni tissini tungetaan koneeseen ja kone puristaa tissin littanaksi. AUTS! Ultratessa lääkäri tutki tarkemmin terveen rinnan ja sitten muun rintakehän ja kainalot. Tuijotin kattoa, niitä pieniä neliskulmaisia reikiä ja tuli kauhea pakokauhu hetkeksi kun muistui mieleen kahden vuoden takainen ultra, jossa sitten yhtäkkiä otettiinkin neulanäytteet ja siitä alkoi syöpämatkani. 

Ultraava lääkäri kuitenkin tosiaan totesi, että hän ei löytänyt yhtään syöpää mistään rintakehältä tai kainalosta. Kyllä sitä oli hetken pää pyörällä helpotuksesta, kunnes muisti, että TT-kuvaukset vielä edessä. 

TT-kuvauksissa sympaattinen nuori hoitaja laittoi kanyylin, joka ei taaskaan mennyt ensimmäisellä yrittämällä kunnon suoneen. Kerroin sitten kohdan mistä kannattaa yrittää; ranteen sivulla, erittäin kivulias paikka, mutta luotettavin suoneni. Luotto-suoneni ei pettänyt tälläkään kertaa ja kuvausten jälkeen sain hienon vihreän siteen ranteeseen. 

TT-kuvausten tulokset saan onkologiltani 13.2. Alunperinhän 10.3 oli tuo tulosten kuuleminen, mutta siirtyi lääkärin menojen takia pari päivää eteenpäin. En kyllä olisi tarvinnut ylimääräisiä päiviä, viikko on ihan tarpeeksi kauan odottaa tuloksia, mutta onneksi lääkäri ei vaihtunut, mulla on ihanin onkologi.