Annoin pitkästä aikaa haastattelun syöpään liittyen. Juttu tulee lauantaina 3.10 Iltalehden Ilona-liitteessä. En ole vielä päässyt oikolukemaan tulevaa artikkelia, joten en vielä siitä sen enempää siitä voi kertoa. Toimittaja vaikutti erittäin mukavalta, samoin kuin kuvaaja, eli uskon jutun olevan todella hyvä.

Pari muutakin haastattelupyyntöä on tullut nyt lähiaikoina, mutta olen niistä joutunut kieltäytymään kun kyseiset tahot eivät ole pystyneet tulemaan meille asti tai hoitamaan asiaa sähköpostitse. Tuon kipsissä olevan jalan takia en mielelläni paljon liiku ylimääräisiä matkoja vielä. Mielelläni kuitenkin edelleen annan haastatteluja ja puhun syöpämatkastani avoimesti.

 

Monessa haastattelussa ja tässä blogissani olen kertonut miten elintärkeää minulle on ollut kirjoittaminen. Minä rakastan kirjoittamista! Minä rakastan tätä terapeuttista tapaa saada ajatukseni pään sisältä ulos. Pääni olisi varmasti räjähtänyt jo syöpämatkan alkumetreillä, ellen olisi purkanut mietteitäni ja tuntojani sanoiksi. Jospa jonain päivänä vielä saan kirjoittaa ammatikseni!

En edelleenkään usko, että olisin vahvempi kuin keskiverto ihminen. Minä olen vaan löytänyt onnekseni kirjoittamisesta sen vipuvarren, jonka avulla olen saanut nostettua itseni kerta toisensa jälkeen ylös ojasta takaisin tielle. Uskon, että me kaikki, tarvitsemme jonkinlaisen vipuvarren raskaan taakan siirtämiseen pois harteiltamme. 

Mikä on sinun vipuvartesi ollut raskaan taakan siirtämisessä? Mistä sinä olet saanut tarvittavan määrän lisävoimaa nousta ojasta takaisin oikealle tielle? Kun Facebookin tykkäys-sivustolla on yli 3000 tykkääjää, arvon tämän blogikirjoituksen kysymyksen vastanneiden kesken Roosa Nauha -aiheisen palkinnon (aikaisintaan kuitenkin 1.10.2015). (Facebook eikä Roosa Nauha tai mikään muu taho ole mukana millään tavalla arvonnassa, ihan itse kustannan ja järjestän tämän.)