...erityisesti terveeks... Olihan tässä yksi päivä leikkauksen jälkeen kun en ole itkenyt, jee! Osa itkuista kyllä ihan varmasti liittyy synnytyksen jälkeiseen hormoonitilaankin, mutta hyvin sekoittuu nekin itkut näihin itkuihin jotka liittyvät vielä niin epätodelliselta tuntuvaan elämäntilanteeseen syövän kanssa. Mutta kyllä tästä vielä noustaan, eikä tässä nyt todellakaan missään pohjalla olla! Kunhan vaan ahdistuksen on välillä saatava purettua pieneen pillitykseen, ei sen vakavempaa. Päivisin pysyn ihan hyvin kasassa edelleenkin, eli ei hätää, ei missään nimessä masenna, ahdistaa "vaan".

Esikoinen kävi virpomassa itselleen ihan mielettömän ison suklaasaaliin toissapäivänä. Huhuh! itse samanikäisenä olin onneni huipulla kun sain kymmenesosan tuosta minkä tyttö sai toissapäivänä pelkästään meidän omasta rapusta! Yksikin suklaamuna taisi olla samankokoinen kuin tytön pienimmän pikkuveljen pää!

Liityin facebookissa ryhmään, jossa muita samanikäisiä rintasyöpään sairastuneita. Ihana löytää ihmisiä, jotka oikeasti ymmärtävät mitä on olla tässä elämäntilanteessa; sairastua tämän ikäisenä, pienten lasten äitinä, hengenvaaralliseen sairauteen. Inhottavaa tosin, että meitä ylipäätänsä on... Mun tapa käsitellä tätä kaikkea on ollut keskustelemisen, avoimuuden lisäksi, tiedon hakeminen joka paikasta. Olen lukenut monta kertaa eri lähteistä rintasyövästä sen hoidoista ja ennusteista, kolunnut läpi keskustelupalstat eri sivustoilta, lukenut blogeja... Äitini kertoi, että hän taas ei aikoinaan halunnut mitään ylimääräistä tietoa, hän halusi vaan mennä virran mukana ja ottaa käsittelyyn yksi asia kerrallaan kun se asia osuu kohdalle, liika tieto lisää tuskaa hän sanoi. Tuskaa tässä nyt muutenkin on, tämä uskomattoman pitkältä tuntuva odottaminen...epätietoisuus...tasan viikko nyt patologin lausunnon kuulemiseen... tuntuu vähän helpottavan kun odottaessa googlaa pahimpia skenarioita, vaikka se hassulta kuullostaakin.

Nyt poikien ollessa unten mailla ja esikoisen ollessa esikoulussa kerään rohkeutta mennä suihkuun. Kyllä, se tuntuu vieläkin sanoinkuvailemattoman inhottavalta mennä sinne suihkuun pelkästään yhdellä tissillä. Äiti kertoi, että vieläkin 6 vuoden jälkeen rinnanpoistosta, hän vieläkin pukee rintaliivit päälle heti suihkun jälkeen ennenkuin siirtyy peilin eteen.