Tänään kävimme aamulla hakemassa minulle peruukin. Seuralaisina minulla oli esikoiseni ja kuopukseni, keskimmäinen oli isinsä kanssa kahvilla tällä välin. 

Esikoinen on mitä mainiointa seuraa yleensä, kuten nytkin; huumoria ja sosiaalisuutta riittää...ja vahvoja mielipiteitä... Kokeilin paria peruukkimallia, sellaisia, mitä olin kuvitellut ehkä ottavani; helppohoitoisia ja lyhyitä, mutta ne eivät vain hienoudestaansa huolimatta jotenkin sopineet juuri minun naamaani. Ihana esikoiseni oli heti kuitenkin runsaasta peruukkivalikoimasta bongannut sen oman lempparinsa, sen, joka ehkä eniten muistutti äitinsä entistä tukkaa. Tämän esikoisen lempparia kun kokeilin, tunsin heti, että tämä se on, ja niin se jätettiin päähän ja hoidettiin maksusitoumus paperit kuntoon ennenkuin marssittiin liikkeestä ulos hyvillä mielin.

Helsingin Kampissa sijaitsevasta liikkeestä saimme loistavaa, hyväntuulista ja asiantuntevaa asiakaspalvelua. Oli kaikinpuolin todella hauska kokemus!

Peruukki on kyllä hieno! Normaalissa päivänvalossa näkee selvästi, että päässäni on peruukki, mutta esimerkiksi himmeämmässä ravintolan valossa menisi helposti läpi ihan aitoina hiuksina. Peruukin päässä pitäminen tuntuu aika samalta kuin esimerkiksi trikoisen pipon pitäminen päässä, yhtä ahdistavalta helteellä, mutta yhtä kevyeltä muuten.

Kylässä tänään ollut 6-vuotias suloinen sukulaistyttö sanoi, että näytän ehdottomasti paremmalta peruukin kanssa kuin ilman, mutta 2-vuotias keskimmäinen lapsemme taas on täysin eri mieltä. Rakas keskimmäinen lapsemme ei oikein suhtaudu hyvin uuteen peruukkiini, lapsraukka on tietenkin ehtinyt jo tottua äitinsä kaljuun/erittäin vähähiuksiseen päähän, ja tämä peruukki on taas yksi outo uusi juttu, mitä hän ei olisi kaivannut arkeensa.

Kaikenkaikkiaan kuitenkin yksi jännä kokemus lisää koettu! Huomenna Puuhamaahaan kokemaan lisää (tosin hieman erilaisia) hauskoja-jänniä kokemuksia.