Voisi kirjoittaa kliseisesti, että "menipäs aika nopeasti", mutta toisaalta, ei se kyllä mennyt. Sädehoidon viisi viikkoa tuntuivat aika pitkiltä. Joka arkipäivä kun viiden viikon ajan pitää ravata toiselle puolelle kaupunkia hoitoon, järjestellä kyytejä ja lastenhoitoja, on kyllä helpottunut olo nyt kun tuo rumba on ohi.

Toisaalta (vähän sairaalta tämä kyllä kuullostaa...) vähän haikeakin olo sädehoidon päättymisestä. Olin niin hyvin onnistunut psyykkaamaan itseni pitämään sädehoitoa päivittäisenä omana rauhoittumishetkenä lapsiperheen arjesta, nyt pitää keksiä jokin muu "tekosyy" samanlaiselle hetkelle. Hoitajatkin olivat niin ihania, että melkein vähän herkistyin viimeisenä sädehoitokertana kun vein herkkuja heille ja kiitin hyvästä hoidosta.

Sädetyslaueen iho on todella punainen ja todella kutiava. Muutama rakkula ilmestynyt ja lähenee kutina sellaista kirvelevän tuntuista rajaa. Sanoivat sädehoidossa, että viikon kuluttua sädehoidon päättymisestä iho on pahimmillaan, mutta alkaa sitten pikkuhiljaa paranemaan.

Viime viikolla oli esikoinen kipeänä, nyt kaksi nuorinta. On tämä syksy kyllä hieman sellainen ilonpilaaja-vuodenaika, vuorotellen joku perheessä jossain taudissa. Sairasteluista huolimatta on kuitenkin meidän perheellä nyt rauhallisempaa kun tuota sädehoitoon ravaamista ei enää ole. Ihanaa kun voi taas arki-iltoinakin tehdä jotain koko perheen voimin, muuta kuin ahdata autoon perhe ja ajella Meilahden syöpäklinikalle.

Syöpätautien klinikkaa ei tosin ehdi tulla ikävä, sillä jo tänään pääsin viettämään siellä muutaman tunnin rentouttavaa omaa aikaa lääkärin vastaanoton ja Herceptin-tiputuksen merkeissä. Mulla on tällä hetkellä niin mahdottoman hyvä kirja kesken (Eve Hietamies-Yösyöttö, eilen myöhästyttiin neuvolastakin kun olin niin uppoutunut tähän kirjaan), että oikein toivoin, että onkologini olisi tänään myöhässä, että saisin odotellessa lukea eteenpäin tarinaa. Lääkäri ei valitettavasti ollut tänään myöhässä, mutta onneksi lääketiputuksessa sain rauhassa syventyä lukemiseen.

Sympaattisen onkologini kanssa keskustelimme tämän hetkisestä voinnistani ja tarkistettiin minun lääkkeeni (mitä kaikkea itseasiassa popsin säännöllisesti ja niistä lääkkeistä tulleet sivuoireet). Lääkäri paineli ja kosketteli, merkkaili ja laskeskeli. Selkäkivuistani mainitsin ja saan tästä syystä lähiaikoina lähetteen TT-kuvauksiin. Kuvauksia en suostu ainakaan nyt jännittämään, ehkä sitten jonain unettomana yönä taas.