Olen niin kyllästynyt tähän jännittämiseen! Voi, jospa voisinkin olla yksi heistä, jotka vaan sanovat, että päivä kerrallaan ja kohtalo on korkeimman käsissä tai esimerkiksi edesmenneen presidenttimme sanoin:  ellemme tiedä miten kaikki päättyy, olettakaamme, että kaikki menee hyvin.

Ei, mä en ole sen tyyppinen ihminen vaan. En vain ole. Minä olen sitä jännittäjä-tyyppiä.

Olenhan tässä syöpämatkani varrella yrittänyt kovasti välillä astella niitä kaikenlaisia elä-hetkessä-polkuja, silti aina päätynyt tälle tutulle (vaan ei turvalliselle) jännittäjän tielle. Kuoppia olen toki aika hyvin osannut väistää ja niihin kun välillä olen pudonnut, olen aina jonkun voiman löytänyt päästäkseni takaisin tielle. 

Minä olen sitä tyyppiä, että jännitän olenko viimeistä kertaa huomenna lasteni päiväkodin kevätjuhlassa. Olenko lauantaina viimeistä kertaa koulun kevätjuhlassa. Onko tämä viimeinen kesäni... Minä olen vaan sitä tyyppiä, että en vain pysty unohtamaan tulevia verikokeita ja sen tuloksia. Jännitän, vaikka tiedän, että se ei mitään auta. Jännitän niin pirusti vaikka tiedän, että sisimmässäni uskon syyn Afos arvojen nousulle olevan sappikivet tai lääkkeet. Nivelkivut, selkäkivut, luukivut... eivät ne ole tekemisessä näiden arvojen kanssa, eivät ole, vaikka kuinka jännittäisin niiden olevan merkki luuston etäpesäkkeistä. 

Jännittäjä-tyyppi olen aina ollut ja varmasti tulen aina olemaan. Koulussa jännitin esitelmiä niin paljon, että vatsa oli sekaisin viikon ainakin ennen h-hetkeä. Muutuin tulipunaiseksi kun jouduin luokan eteen tai muuhun vastaavaan tilanteeseen. Autokoulussa inssitkin meni aivan pipariksi jännittämisen takia. Vaikutan ehkä suorissa lähetyksissä ja sen sellaisissa tilanteissa itsevarmalta, mutta todellisuudessa olen ainakin käynyt vessassa 5 kertaa sinä päivänä. 

Mitkään suorat lähetykset, inssit tai koulun esitelmän jännittämiset eivät ole mitään verrattuna tähän kun jännittää löytyykö jotain syöpään viittaavaa vai ei. Torstaina menen verikokeisiin, ja sitten sitä saakin odottaa kirjettä kotiin kuin mikäkin kirjeenvaihtajaan rakastunut teini.