Ihana hauska ja rentouttava loma on nyt loppu. Tänään miehellä takana ensimmäinen loman jälkeinen työpäivä ja meillä muilla alkoi valmistautuminen sytostaattihoitoihin ja tulevaan VIIMEISEEN sytostaatti"krapulaan". 

Aamulla anivarhain olimme lapsilaumani kanssa oman terveyskeskuksemme labrassa verikokeissa. Meidän terveyskeskuksessa siis on yksinkertaisesti niin ihania näytteenottajia, että harvoin haittaa välillä pitkäkin jonottaminen siellä. Taas sai näytteenottaja ottaa avoneulalla verikokeen, ei ole tavallisella neulalla onnistunut näytteenotto enää reilu kuukauteen muistaakseni. Harmittaa, etten aina muista mainita asiasta heti, vaan näytteenottaja-parat joutuvat pistämään uudestaan. 

Labrassa vierailun jälkeen oli vuorossa ihanan syöpälääkärini tapaaminen syöpäklinikalla. Kuopus oli aurinkoisena seuranani, kaksi vanhinta saivat mennä jäätelölle mummilaan siksi aikaa. Syöpälääkäri kertoi, että aamuiset verikokeiden tulokset olivat jo osittain ehtineet valmistua ja, että hän ei näe mitään mikä estäisi huomisen sytostaattihoidon, jee!!

Lääkärin kanssa oli puhetta muun muassa pahoinvointilääkityksestä, ja kerroin haluavani ehdottomasta Emend-nimistä pahoinvointilääkettä, sillä se on selvästi toiminut minulla parhaiten.

Puhetta oli myös ihmeellisistä selkä-, polvi- ja nilkkakivuista, jotka lääkäri uskoi johtuvan sytostaattihoitojen myrkyistä tai pahoinvointilääkkeistä, huhuh... vaikka näin oikeasti uskon minäkin, niin valehtelisin jos väittäisin, että esimerkiksi syövän yhtäkkinen leviäminen luustoon ei olisi pahimpina ahdistushetkinä tullut mieleen. On tämä kyllä ihan pepusta tämä tauti! Siis kaikki maailman oireet, kivut sun muut pistää miettimään millä tavalla ne kaikki voi johtua syövästä, sen hoidosta tai johonkin muuhun kauheaan. Kun kerran tämä huonon onnen lottovoitto on osunut kohdalle, ei oikeasti ihan koko ajan jaksa uskoa, että kaikki maailman oireet ovat vaarattomia ja normaaleja...

Kysyin myös tänään munasarjojen poistosta ja terveen rinnan poistosta, että missä vaiheessa ne toimenpiteet tehdään ja pääsenkö niihin. Lääkäri kertoi, että perinnöllisyys tutkimusten tuloksia odotetaan ensin (valmistunevat reilu puolen vuoden päästä) ja jos tutkimuksissa löytyy geeni, joka "syyllinen" syöpääni niin silloin saan halutessani lähetteen kyseisiin toimenpiteisiin ehdottomasti. Sanoin lääkärille, että multa saa poistaa vaikka kaikki rauhaset ja sisäelimet (jotka ei siis vaikuta elossaoloon, esim sydäntä ei saa poistaa tietenkään), jos niiden poistaminen parantaa mun ennustetta edes jollain pienellä tavalla. 

Lääkäri kertoi myös sädehoidon kanssa samaan aikaan alkavasta hormoonihoidosta. Tulen saamaan suun kautta päivittäin "nautittavan" hormoonilääkkeen nimeltä Tamofen viideksi vuodeksi. Olin tähän päivään asti elänyt harhaunelmissa siitä, että tämä hormoonilääkitys "vaihdevuodet" kun aiheuttaa, poistaisi myös kuukautiset, mutta kuulemma näin tuskin tulee tapahtumaan...argh!!! Mutta lääkäri lohdutteli, että tulen tuskin kärsimään hormoonilääkityksestä kovinkaan paljon, tulen kuulemma sietämään sitä todennäköisesti oikein hyvin, jess! Oli puhetta myös, että toinen lääkitys (kolmen kuukauden välein pistettävä) otettaisiin Tamofenin kaveriksi joksikin aikaa tehostamaan sen vaikutusta, mutta lääkäri vielä keskustelee ilmeisesti hoitoryhmän kanssa asiasta. Minä kerroin olevani valmis mihin tahansa ylimääräiseen syövänesto-myrkkyyn, kaik tänne vaan!

Syöpäklinikan vierailun jälkeen keräsin lapsilaumani kasaan ja suuntasimme toista kertaa saman päivän aikana terveyskeskukseemme. Kuopuksen viisikukautisneuvolaan! Nuo kolme- ja neljäkuukautisneuvolat kesällä jäi hieman äidin hoitojen ja ties minkä tekosyiden takia käymättä (kolmas lastenhoitajan lapsi kun raukka on, osaa äiti aika hyvin arvioida, että kehittyy normaalisti ja akuuttia tarvetta ei neuvolaan ole kuulemaan, että vauvaa kannattaa pitää pystyasennossa ruokailun jälkeen -kommentti siis jonka sain kuopuksen kaksivuotisneuvolassa). Kuopuksemme sai rokotuksia ja komeat mitat 8,8 kg ja 69 cm! 

Ja loppukevennys: Ensimmäisen loman jälkeisen päivän kuljin osittain mekko väärinpäin täysin huolettomasti ihmisten ilmoilla. Rakas ihana tyttäreni vahingossa sanottu versio vanhasta sanonnasta tuli mieleeni; "Nuttu nurin, naama oikein".