HUI! oli se kyllä ihan mielettömän hieno kokemus tuo ensi-ilta tapahtuma maanantaina! Mieheni kanssa astuimme sisään elokuvateatteriin ja näimme joka puolella isoja julisteita, joissa MINUN kuvani! siis ihan uskomatonta, täysin käsittämätöntä... Haastattelijoita ja kuvien ottajia riitti ennen ja jälkeen elokuvan, tunsin itseni oikeasti joksikin tärkeämmäksikin julkisuuden henkilöksi. Herkullisen näköistä pientä tarjottavaakin (ja alkoholipitoisen kuohujuoman sijasta jotain aika kaamean makuista terveysjuoman tapaista litkua... no, me juodaan ne skumpat sitten kun sädehoidot on ohi) olisi ollut, mutta joka kerta kun edes yritin ojentaa kättäni kohti tarjoilupöytää, joku veti hihasta ja halusi esitellä itsensä, ottaa kuvan tai haastatella...vatsa kurni kyllä kovaa bussissa matkalla kotiin, mutta eipä tuo haitannut kun oli niin mielettömän jännä kokemus!

Tapahtumassa me elokuvassa esiintyvät naiset leikkasimme vaaleanpunaisen nauhan, eleenä siitä, että nyt roosa-nauha kampanja käynnistyi. Tapahtumassa oli pari mielenkiintoista ja hyvää puheenvuoroa sekä paneelikeskustelu, johon minä ja mieheni osallistuimme ohjaajien ja roosa nauha-neuvontahoitajan kanssa.

Sain kauniin kukkakimpun syöpäsäätiöltä ja mainostoimisto McCann´ltä raameissa olevan elokuva-julisteen (minne ihmeeseen mä sen ison kuvan itsestäni ripustan??). Miehenikin sai paljon positiivista palautetta rohkeudestaan olla mukana, olin niin ylpeä!

Olen vielä jotenkin niin sekaisin onnesta tästä kaikesta, etten oikein edes muista mitä kaikkea minun piti illasta kirjoittaa, mutta palaan asiaan sitten tulevissa kirjoituksissani.