Aloitin viikkoni aamuisella visiitillä syöpäklinikalla. Kävin mammografiassa, ultraäänitutkimuksessa ja TT-kuvauksissa. Sain taas kohdata ihanan ystävällistä palvelua syöpiksen ihanilta hoitajilta (tänään kohtaamani vastaanottovirkailijat tosin eivät olleet astuneet oikealla jalalla sängystä tänä aamuna, mutta maanantait nyt ovat vaikeita joillekin).

Tämän päiväinen mammografia oli elämäni ensimmäinen. Auts!!! siis mammografia jättää kyllä varjoonsa ihan kaikki muut tutkimukset joissa minä olen käynyt elämäni aikana. Papa-koe on kyllä vahvasti kakkospaikalla. Kiitin onneani, että minulla on vaan yksi tissi mikä tökätä inhottavaan kidutuslaitteeseen nimeltä mammografiakone. Mammografiassa siis asetetaan rinta kahden levyn väliin, jonka jälkeen levyt puristavat rinnan littanaksi ja kuva otetaan. Tutkimuksessa ei todellakaan kauan kestä, onneksi, mutta erittäin epämiellyttävä kokemus oli se silti. (Mammografia on kuitenkin hieno keksintö, tutkikaa rintojanne säännöllisesti ja hakeutukaa tutkimuksiin heti, jos havaitsette jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Tarkoituksenani ei ollut ketään pelotella.)

Ultraäänitutkimuksen suoritti mukava naislääkäri aika pian mammografian jälkeen. Näin tutkimuspöydällä maatessani kauhukuvia siitä, miten lääkäri ihan minä hetkenä hyvänsä ilmoittaa, että löysi jotain, josta haluaa ottaa koepalan. Mitään ei kuitenkaan löytynyt! Mammografiasta sekä rinnan ja arven ultraäänitutkimuksessa ei löytynyt siis mitään syöpään viittavaa! jess, jess, jess!

Mammografian ja ultrauksen jälkeen sain viettää mukavaa omaa aikaa syöpätautien klinikan (jo melkein kotoisalta tuntuvalla) odotustilassa. Pelaten sudokua, Angry Birdsiä ja syöden eväitä aika kului rattoisasti. Arvostin kovasti paria rohkeaa blogini lukijaa, jotka aamupäivän aikana uskalsivat tulla juttelemaan. Kiitos!

TT-kuvausta varten sain ison mukillisen jodilitkua lipitettäväksi taas. Litku lämmittää inhottavasti kurkkua, mutta ei yhtä inhottavasti kuin varjoaine, jota laitetaan suoneen juuri ennen tutkimusta. Kolmas TT-tutkimukseni meni jo aika rutiinilla, tiesin odottaa inhottavaa kuristavaa lämpöä ja tunnetta kuin olisi pissannut housuihin heti kun ilmoitettiin, että varjoainetta aletaan antamaan suoneen. Reipas, rempseä ja sympaattinen mieshoitaja piti huolen letkeästä ilmapiiristä ja sai kanyylinkin suoneen ensiyrittämällä. Tutkimuksen päätyttyä sain hienon vaaleanpunaisen sideharson ranteeseeni (sitä hienoa tarra-sideharsoa mitä syöpikseltä saa muttei esimerkiksi terveyskeskuksista kustannussyistä), ja se sai minut iloiseksi.

Ensi viikon maanantaina saan kuulla TT-kuvausten tulokset. Jännittää, mutta jotenkin sain ihan uudenlaista toivoa siitä, että mammografia ja ultrauksessa ei mitään pahaa löytynyt. Ei se tietenkään poista sitä tosiasiaa, että syöpä voi olla luustossa, maksassa tai keuhkoissa, mutta kuitenkin helpotti suuresti kuulla nämä puhtaat tulokset. Ei sieltä mistään muualtakaan löydy syöpää. EI.