Tiedän, että jokaisesta päivästä tulee nauttia jne...mutta on päiviä, jolloin ihan suoraan sanottuna kotiäidin elämä on haasteellisempaa ja vähemmän nautinnollista kuin toiset. 

Yhtä kitinää on jostain syystä tämä päivä ollut eikä kaikenlaisilta kommelluksilta ole vältytty. Yksi esimerkki: olin vaihtamassa taaperolle vaippaa kun vauva alkaa hysteerisesti kiljumaan. Jätän taaperon leikkimään kiltisti olohuoneeseen siksi aikaa kun käyn ottamassa syliin vauvan makuuhuoneestamme ja vaihdan samalla vauvan kakkavaipan. Näiden parin minuutin aikaa kun taaperomme on vaipatta, ehtii hän kakata eteisen ja olohuoneen lattilalle, jonka jälkeen hän ajaa rallia taaperokärryllään kakan yli, jatkaen samaisilla kärryillään ympäri asuntoa. Kun olen saanut vauvan kainaloon ja huomion takaisin taaperoon, on jo ehtinyt näyttävät kärryn jäljet muodostumaan ympäri kotiamme. Siivotessani vauva kainalossa taaperon uloste-sotkuja, on taapero reippaana istahtanut potalle kakalle. Reippaana ja ylpeänä tuotoksestaan taapero tietenkin laittaa kätensä pottaan, jonka jälkeen pikaisesti pyyhkii kätensä paitaansa.... ai että! 

vesilasejen kaatamiset, lounaan heittelemiset ja eskrilaisen uhmat tuntui pieniltä tämän kakkashown jälkeen. Ei saa vapautuksia syöpäkortilla äitiydestä. Hyvä niin, vaikkakin kakkashown olisi voinut jättää kokematta.