Aloitetaan esikoisesta: kuusivuotiaalla tulevalla koululaisella on kova uhmaikä meneillään. Kaikesta pitää huomauttaa pari kertaa ennenkuin reaktiota edes tapahtuu. Kyseinen reaktio on yleensä "miks aina mä" tai "epäreiluu/epää/epistä" tai "enkä" (ja sama toisella kotimaisella)... Esikoinen tosin muuten on korvaamaton apu etenkin vanhemman pikkuveljensä viihdyttämisessä. Hyvälle päälle sattuessaan leikit sujuu oikein loistavasti 2-vuotiaan kanssa. Esikoinen on osannut jo reilu puoli vuotta lukea itse, mutta rakastaa kuitenkin sitä, kun hänelle luetaan. Yksi lempihetkistäni päivässä onkin esikoiselle rauhassa iltasadun lukeminen. Moneen viikkoon ei ole iltasatuhetki täyttynyt kysymyksistä syövästä ja kaikesta sen ympärillä, kai tämä kaikki on alkanut olla lapselle jo arkista? Ihanaa kun lapset ovat niin sopeutuvaisia!

Keskimmäinen: kaksivuotiaalla pikkuveljellä/isoveljellä on kova uhmaikä meneillään. Kyllä, lähes sama lause kuin yllä, mutta eri lapsesta vaan puhutaan.. niin ja erilaisesta uhmaiästä. Kaikenlaista ihmeellistä keksitään tehdä kun äidin silmä välttää ja kun äiti huomaa ehkä-ei-niin-sallitut-touhuilut reagoidaan kieltoihin kiljuen joko "haluu" tai "ei haluu", myös pelkkä kiljuminen on pop. Anteeksi osaa pyytää, muistaa kiittää ja tervehtii yleensä kaikkia reippaasti. Mieluisimmat tehtävät keskimmäisen mielestä on auttaa äitiä (kaikessa...ihan kaikessa...jopa vessankäynnille kun äiti menee tarjoutuu 2-vuotias "auttaa mamma pissaa") tai toimia isosiskonsa varjona, myös kaiken (ihan minkä tahansa) korjaaminen (ei haittaa vaikkei olisikaan rikki) tai peseminen (lähinnä painepesurilla) isin kanssa. Keskimmäinen ei tajua syövästä mitään muuta kuin tukan puuttuminen; "isi mamma tukka pois" -tarkottaen, että isänsä ajoi äitinsä tukan pois ja hänen mielestään se oli jännää.

Kuopus: kolme ja puoli kuukautta vanha vauvamme on aika tyytyväinen tapaus. Syö mielettömiä määriä ja kasvaa huimaa vauhtia. Kovasti jo "juttelee" ja kovin hymyileväinen vauva, kasvaa varmaan samanlaiseksi kuin isosisaruksensakin -iloiseksi höpöttelijäksi, jolla hyvä ruokahalu. 

Niin ihanat lapset on mulla, maailman parhaat näin puolueellisesti sanottuna. Kukaan näistä kolmesta muksusta ei ansaitse äidin menettämistä ennen aikuisikää, joten en mä aio kuukahtaa nyt tähän syöpään. Niin se vaan on.