Voimanlähde -elokuva on tänään esitetty ensimmäistä kertaa televisiossa (huomenna uusinta AVA -kanavalla iltapäivästä), ja myönnän, että huikean hieno hetki se oli, ja kyllä sitä vähän pissaa nousee päähän kun lukee ja kuulee niin paljon positiivista palautetta elokuvasta. Minähän vain esiinnyin elokuvassa, Katja Gauriloff ja Joonas Berghäll ovat tehneet upean elokuvan, jossa minulla oli suuri kunnia olla mukana!

Mutta siis syksy yllätti tämän kotiäidin! Aikaisempina vuosina olen tässä vaiheessa syksyä jo varustautunut päästä varpaisiin, puhumattakaan varustanut lapseni myös jopa varavaattein kylmiä ilmoja varten. Tänä vuonna tuntuu kuin tämä syksy olisi tullut ihan yllättäen ja yhtäkkiä olisi pitänyt kaivaa syysvarusteet käyttöön. Tosiasiahan on se, että syksy on tullut aivan omalla ajallaan, minä vaan olen aikataulusta myöhässä. Onneksi olen kuitenkin kaikki syysvarusteet onnistunut löytämään kaapeista lasteni päälle, mutta mihinkään söpöstelyyn ei ole ollut aikaa; on riittänyt, että lapsilla ollut sään mukainen varustus päällä niin olen ollut tyytyväinen. 

Söpöstelyyn (eli tarkkaan miettiminen mitkä vaatteet näyttävät mahdollisimman söpöiltä lapsen päällä) ei ole muutenkaan ollut aikaa tässä sairastamisen ja hoitojen aikana. On pitänyt priorisoida tarpeet eri tavalla kuin ennen tässäkin suhteessa. On pakko riittää, että lapsilla (ja itsellä) on sään mukaiset vaatteet päällä. On ollut pakko niellä se kaamea tosiasia, ettei aina sukat ole "sävysävyyn" paidan kanssa.

Miten nyt yhtäkkiä onkaan syksy?! Äskenhän oli elokuu, minulla oli sytostaattihoidot takana, koulunsa aloitteleva esikoinen sekä mm. hampaaton vauva ja sytostaattihoidoitojen jälkeinen pyykkivuori. Esikoinen on selvästi alkanut viihtymään koulussa alkuvaikeuksista huolimatta hyvin, kuopuksella puhkesi viime viikolla ensimmäinen hammas ja keskimmäinen oppii koko ajan uusia juttuja, joka tekee hänestä omatoimisemman. Pyykkivuori tosin on valtava edelleen.