Esikoisen ensimmäinen viikko koulua takana ja ollut sellaista kaikenlaista hulabaloota, ettei ole kunnolla ehtinyt istahtaa tietokoneen ääreen kirjoittamaan. Pää täynnä kaikkea mitä pitäisi kirjotella, mutta aloitan edellisestä sytostaattihoidosta, kuudennesta ja viimeisestä!

 

Mikä ihana tunne olikaan raahautua tiistai aamuna kuudentena päivänä elokuuta viimeiseen sytostaattihoitoon syöpäklinikan neljänteen kerrokseen tutuksi tulleeseen hoitohuone ykköseen! Oli jotenkin hassusti jopa vähän juhlallinen olo. Vein vähän kahvileipää osaston ihanille hoitajille ja menin istahtamaan "vakiopaikalleni" hoitohuoneeseen. 

Tällä kertaa sain Emend-pahoinvointilääkettä suoraan suoneeni ennen sytostaattejen tiputusta. Tämä oli loistava juttu! En tiedä varmasti johtuiko pahoinvoinnin totaalinen poissaolo tämän kerran "sytokrapulasta" tuosta suoneen tiputetusta Emendistä, vai oliko psyykkinen helpotus viimeisestä sytostaattihoidosta niin suuri, että pahoinvointi kaikkosi tästä syystä. Oli syy mikä tahansa, ihanaa oli, että tämä viimeinen "sytokrapula" oli helpoin tähän mennessä. Oli toki ne muutamat väsymyksen usvassa kuljetut päivät, mutta nekin sujui yllättävän helposti kun mieli oli niin aurinkoinen. Vauvamme alkaa kyllä nyt viiden kuukauden iässä olemaan sen verran sosiaalinen tapaus, että kauhean helpolla ei pääse kun päiväunien määrä ja kestokin vähentynyt huimasti. Lepäämistä ei enää voinut tässä "sytokrapulassa" harrastaa vauvan pötkötellessä kainalossa vaan vauvan ollessa hereillä pitää itsekin olla hereillä ja pystyä toimimaan jopa jonkinasteisesti viihdyttäjänä... no, onneksi oli vika "sytokrapula".

Toinen kolmesta myrkky-litkusta, jota CEF-sytostaatti coctailiin kuuluu on punainen. Näyttää aivan kuin suoneeni tiputettaisiin punaista sekamehua. Ei siis ole kovinkaan yllättävää, että toisen CEF-tiputuksen jälkeen en ole juurikaan pystynyt juomaan mitään sekamehun väristä. HYI. Puistattaa pelkkä ajatuskin. 

JALKOJEN RASVAUS CEF-HOIDON AIKANA!!! -on asia, joka minulta jäi täysin, vaikka muistan hyvin saaneeni tällaisen vinkin jostain vertaistukipalstalta. Ei olisi kannattanut unohtaa. Nyt vasta kaksi viikkoa tiputuksesta jalkapohjani alkavat olla kunnossa. Kolmannen CEF-hoidon jälkeen nimittäin jalkapohjat menivät aivan rikki, täynnä pieniä haavoja, etenkin varpaiden välissä, ai! 

Kaikenkaikkiaan tuosta sytostaattihoito-kakka-jaksosta selvisin voittajana! Uskomatonta, että se on nyt oikeasti takana, huhuh! Edessä vielä kolmen viikoin välein ravaaminen Herceptin-tiputuksissa ja 29.8 alkaa ravaaminen sädehoidoissa. Hormoonihoidot, Tamofen-pillerit ja Zoladex-pistokset tulevat myös elämääni sädehoitojen alkaessa. MUTTA niistä en osaa hermoilla, sytostaattihoidot ovat menneisyyttä, jess jess jess!!!!