Juuri kun alan olla sujut vartalonmuutoksen kanssa tulee kohta lisää ulkonäkömuutoksia sytostaattejen myötä, tosin väliaikaisia. Papereissa, jotka sain ensimmäisen sytostaattihoidon yhteydessä, sanotaan, että hiukset alkavat lähtemään noin kaksi viikkoa ensimmäisestä hoidosta. Eilen oli kaksi viikkoa ensimmäisestä hoidosta, hiukset kuitenkin vielä tiukasti päässä kiinni. Hiukset on kuivat ja ennen niin paksut hiukseni tuntuvat ohentuneen, mutta päässä pysyneet kuitenkin toistaiseksi...katsotaan kuinka kauan. En oikeastaan jännitä hiusten lähtöä, olen psyykannyt niin paljon itseäni sen suhteen. En kuitenkaan missään nimessä väitä, että tämä "pieni" muutos ulkonäössä tuntuisi täysin helpolta, mutta hiukset, toisin kuin tissi, kasvavat takaisin. Suorastaan innoissani olen muiden kuin pääkarvojen, ripsien ja kulmakarvojen lähdöstä; jippii ei tartte ajaa esimerkiksi säärikarvoja välttämättä koko kesänä! 

Mulla on tuossa valmiina odottamassa maksusitoumus peruukin hankintaan. Pitäisi sinnekin soittaa ja varata sovitusaika. Mulla ei kyllä ole asialla kiire, en pelkää näyttäytyä ilman hiuksia yleisillä paikoilla ja sitäpaitsi omistan ihania huiveja ja pipoja pään suojaksi. Palan todella helposti auringossa, joten pitää muistaa pitää huoli pään peittämisestä kesällä, ja varmasti näin loppukeväästäkin... se nyt vielä puuttuisi, että nahka palaisi päästä...

Tuosta sovitusajan varaamisesta tuli mieleen, että pitää perua joku psykososiaalisen yksikön aika syöpäklinikalla, mulle annettiin aika jolloin mun pitäisi istua 4 kerrosta ylempänä saamassa sytostaatteja suoneen...samassa talossa tosin olen...hmm tarkoittaakohan ne, että mä lähden tippatelineen kanssa vaan hissillä alas juttelemaan fiiliksistäni psykososiaali ihmisen kanssa jääpaloja pureskellen... ihmejuttu, etteivät vastaanottoaikojen antamisvaiheessa näe, että potilaalla/asiakkaalla on samassa talossa aika jo muualle varattuna samalle ajalle... kyll on HUSin ajanvarausjärjestelmät tyhmiä sanon minä.

Tuntuu, että muutenkin tulen hulluksi näiden kaikkien aikojen muistamisien kanssa... on tutkimuksia, lääkärikäyntejä, lasten neuvoloita, sytostaattihoitoja, fysioterapiaa, sosiaalihoitajan tapaamista ja tosiaan tämä psykososiaali yksikön juttu (olisiko psykiatrisen hoitajan tapaaminen..? en tiedä). Kaikkiin käynteihin pitää miettiä ja järjestää lastenhoidot, istua kököttää jossain odotustiloissa surffaillen facebookia kännykällä kun odotustilojen lukemiset on joko erittäin vanhoja valittuja paloja tai eläkeläisikäisille naisille suunnattuja aikakausilehtiä. Onneksi lapsillamme on maailman ihanimmat isovanhemmat, kyllä heille lastenhoito- ja kyydityshommia on tässä vaiheessa jo riittänyt kiitettävän paljon. 

Tänään istuin ET-, Viva- ja HIFImaailma lehtien vieressä syöpälääkäriä odottamassa 40 minuuttia. HIFImaailmakin oli parin vuoden takainen, valitut palat vielä vanhempia. Onneksi oli vauva mukana. Vauvan tuhinoita kuunnellessa ja uni-ilmeitä seuraillessa unohtaa ne pahat SYÖPÄ SYÖPÄ SYÖPÄ! kauhuajatukset, jotka muuten väistämättä hyökkäisivät mieleeni katsellessani kanssaodottajia odotustilassa. Lääkäri, sama onkologi kuin levinneisyystutkimus tuloksia meille kertoi, oli taas oikein pätevänoloinen ja herätti luottamusta, vaikka olikin tosiaan 40 minuuttia aikataulusta myöhässä jo aamupäivällä. Kaikki veriarvot olivat näin ensimmäisen sytostaattihoidon jälkeen kunnossa, joten ei ku uutta satsia saamaan ensi viikon maanantaina!