Olin siis viime viikon torstaina kirurgin kanssa juttelemassa mahdollisesta rinnan rekunstruktiosta. Kuten aikaisemmin olen kirjoitellut, en ole ollenkaan ollut varma haluanko uutta tissiä juuri nyt. Sain kirurgin tapaamisen jälkeen onneksi nyt kuukauden aikaa miettiä mitä teen, onneksi päätöstä ei tarvinnut siinä hetkessä tehdä.

Uskon kuitenkin tietäväni jo nyt mitä aion vastata kirurgille kuukauden päästä. Kirurgin kanssa juteltuani kallistuin selvästi enemmän yhteen suuntaan ja toinen vaihtoehto alkoi tuntumaan selvästi huonommalta.

Kirurgi oli puolisen tuntia myöhässä ja odotustila oli aivan täpöten täynnä, istumapaikkoja ei juurikaan vapaina ollut missään. Yritin selailla puhelimella Twitteriä ja Facebookia, pelata HayDay-peliä sekä lukea päivän uutiset, mutta yrityksistä huolimatta hermostutti aika lailla.

Kirurgi oli vanhempi nainen ja oikein asialliselta vaikuttava lääkäri. Ilmoitin suoraan, etten ole ollenkaan vielä varma haluanko uutta tissiä vielä. 

Kirurgi kosketteli arpea ja tunnusteli vatsanpeitteitä (ja totesi, että hyvin on materiaalia B-kupin rintoihin). Hän selitti miten toimenpide tehdään ja vastasi kysymyksiini asiallisen rauhallisesti. 

- Terveen rinnan tyhjennystä ja uudelleen täyttöä en saa suoraan, vaan siitä päättää joku muu kuin tämä tapaamani kirurgi.... otan puheeksi ihanan onkologini kanssa kun tapaan hänet muutaman viikon päästä. 

- Noin 5% riski, että ensimmäinen leikkaus epäonnistuu ja noin 2% riski, että uusi tissi menee kuolioon.

- Viikon verran pitää pötkötellä sairaalassa ja sitten 2 kuukautta pitäisi olla nostamatta ja touhuamatta isompia.

- Yleensä minunlaisissa tapauksissa (lääkäri käytti sananvalintaa "ei-niin-kiltti-syöpä) odotetaan kolmannen vuosikontrollin terveitä papereita ennenkuin uutta tissiä aletaan rakentamaan. Kysyin onko syy tutkimuksissa, jossa kerrotaan syöpäsolujen saattavan riehaantua uudessa leikkausarvessa? Kirurgi vastasi tähän, että hän on kyllä lukenut sellaisia tutkimuksia, mutta on myös lukenut tutkimuksia, jossa yhteyttä ei ole löydetty laisinkaan. Teki mieli kysyä, johtuuko se sitten siitä, että minunlaisissa tapauksissa ei kannata aikaisemmin ruveta kalliita leikkauksia tekemään kun todennäköistä on, että syöpä uusii ihan kohta? mutta toi kysymyshän olisi ollut vain veemäinen ja epäreilu kirurgia kohtaan...

 

Aion ilmoittaa (ellei ihmeitä tapahdu ennen sitä) kuukauden päästä kirurgille, että en halua uutta tissiä vielä. Mä ja mun arpi aletaan pikkuhiljaa olemaan aika sujut, me voidaan katsella toisiamme vielä ainakin vuoden päivät. Uskon, että tämä päätös on tällä hetkellä oikea. Vuoden päästä katson, mikä tilanne sitten on, olenko silloin valmis vaiko en. Hiljaa hyvä tulee ja kaikenlaiset muut ärsyttävät sanonnat vielä loppusanoiksi.