Ihana rohkea nuori vertaissisko nukkui pois reilu viikko sitten ja eilen sain kuulla, että tuttumme syöpähoidot ovat päättyneet ja lääkäri antanut hänelle enää pari kuukautta elinaikaa. Syöpä on perseestä!

Olen niin vihainen ja samalla niin surullinen. Molemmat yllä mainitut tapaukset kun tuntuvat niin kauhean vääriltä ja epäoikeudenmukaisilta. Vertaissiskoni olisi elossa ja todennäköisesti hyvinkin terve, mikäli lääkärit vaan olisivat löytäneet syövän ajoissa, tutkineet kunnolla, kuunnelleet potilasta... mutta tässäkin surullisessa tapauksessa kyse lääkäreistä, jotka ajattelevat, että "ei noin nuorella voi olla rintasyöpää", ja niin diagnoosi viivästyi, eikä parantavaa hoitoa enää ollut.

Näitä "ei noin nuorella voi olla rintasyöpä" -tapauksia on liikaa. Olen siitä monta kertaa ennenkin kirjoittanut ja mediassa puhunut asiasta. Liian monta tarinaa olen lukenut ja kuullut, joissa nuori nainen omaa klassiset rintasyövän oireet, mutta lääkäri ei ota asiaa vakavasti, eikä määrää heti siltä istumalta tarvittavia kokeita. Osa tarinoista onneksi päättyy onnellisesti siihen, että nuori nainen itse vahvana vaatinut päästä tutkimuksiin (tai käynyt omakustanteisesti yksityisellä klinikalla kokeissa) ja tämä johtanut siihen, että syöpä löydettykin tarpeeksi ajoissa. En tiedä olisinko minä uskaltanut/viitsinyt olla niin "vahva". Mä olisin varmasti sokeasti luottanut lääkäriin, enkä olisi halunnut antaa itsestäni "vaikea potilas" -kuvaa. Olen ikuisesti kiitollinen lääkärille Naistenklinikan äitiyspoliklinikalla, joka heti otti minut vakavasti silloin noin puolitoista vuotta sitten.

Syöpä on aivan täysin perseestä. Vaikka syövästä selviäisikin hengissä, jättää se ikuiset arvet aina. Olen nähnyt ja kuullut miten paljon syövästä (vaikka kuinka lievistä ja lähes vaarattomista) selviytyneet pelkäävät sen uusiutumista (puhumattakaan niistä todella aggressiivisistä syövistä). Onneksi monet pystyvät jatkamaan elämää niin, etteivät ne arvet kaikille ulkopuolisille näy, mutta tavalla tai toisella se muuttaa ihmisen, se kun saa kuulla "sinulla on syöpä" lääkärin suusta. Joku muuttaa täysin tai osittain elämäntapojaan, joku muuttuu vahvemmaksi, joku taas pelokkaammaksi.

Joku minua viisaampi on joskus sanonut "täältä pitäisi kaikkien lähteä oikeassa järjestyksessä". Lapsia tai pienten lasten vanhempia ei saisi syöpä tai muu paha tappaa, ja koska tässä asiassa en voi saada tahtoani periksi, aion ottaa mallia keskimmäisestä ja nuorimmaisesta ja vetäistä pienet itkupotkuraivarit. En kuitenkaan ota esikoisesta mallia, sillä silloin koko talo heräisi, mutta uskon, että sekin voisi tehdä hyvää.