Nyt hieman enemmän valitusta: siis eikö riitä, että ihmisellä on syöpä?? no, voin kertoa, ettei riitä. Vatsa- ja hammasongelmat kaupan päälle, että ihminen tuntisi kunnolla elävänsä. Vatsaongelmat johtunee tästä jännityksestä, ei mitään vakavaa, ärysttävää toki. Mutta kun toissapäivänä alkoi hammasta kunnolla särkemään ja vihlomaan, piti kyllä ihan hetkeksi vain vaipua itsesääliin. Oli pakko, ihan vain hetkeksi. Toinen hetki itsesääliä tuli sitten eilen, kun raahauduin Ruskeasuon hammaslääkäri päivystykseen ja sain siellä hammaslääkäriltä kuulla, etten nyt saa puudutusta reiän paikkaamisen yhteydessä, koska on tämä syöpä ja hän ei saa puhelimella kiinni minua hoitavaa lääkäriä. Kielimuuri oli toisaalta kyllä korkea lääkärin ja minun välillä, että ihan kaikkea en välttämättä ymmärtänyt, mutta siis sen verran taisin ymmärtää, että hammaslääkäri ei uskaltanut antaa minulle puudutetta ilman syöpälääkärin lupaa jostain syystä. Asiantunteva, sympaattinen ja mukava kaikinpuolin tämä kyseinen hammaslääkäri oli, mutta mulla nyt sattumoisin on hammaslääkäri kammo ja mielellään haluaisin puudutteen jo ennen tuoliin istumista toimenpiteessä kuin toimenpiteessä, joten tämä ei ollut ilahduttava uutinen millään tavalla. Yritin ehdottaa nuijanukutusta edes, mutta luulen, että ehdotukseni otettiin vastaan vitsinä... Puudutteen puuttumisesta huolimatta minulla on nyt kuitenkin väliaikainen paikka reikäisessä hampaassani ja pystyin jatkamaan elämääni "normaalisti", kiitos Ruskesuon hammaslääkäri päivystys, on elämässä pahempiakin asioita kuin reiän paikkaaminen ilman puudutusta.

ja lisää valituksen aiheta... eilinen perhekerho jäi väliin logistiikkaongelmien takia. Sain rohkeutta kerättyä lähteä molempien pikkusten kanssa neuvolaan ja sieltä oli sitten tarkoitus jatkaa leikkipuiston perhekerhoon ja siitä olin todella innoissani. Mutta sisarusrattaamme (hienon väriset ja söpöt babywelt merkkiset jotka saimme miehen ihanalta siskolta joka oli nähnyt paljon vaivaa puunaamalla joka sentin vaunuista ennen niiden  luovuttamista meille) olivat esteenä tälle suunnitelmalle. Ensinnäkin (ja suurin ongelma) taapero ei edes mahdu kunnolla istumaan rattaisiin vauvan viereen kun vaunut ovat niin kapeat, toisekseen tyhjeni rengas jo 5 minuutin matkalla neuvolaan, kolmannes ongelma oli kaikki katukivetykset, kuopat ja lumikinokset joiden kohdalla piti nostaa vaunuja... Vaunut toimivat varmasti loistavasti kesäolosuhteissa kun taaperollakin pelkät sisävaatteet päällä, mutta sellaisiin olosuhteisiin on suhteellisen pitkä aika. Nyt kun vielä en kantoliinaa leikkauksen takia epämukavuus syistä voinut käyttää on minun ainoa keinoni päästä minnekään yksin molempien poikien kanssa hankkia uudet menopelit. Mutta mutta mistä löytää energia alkaa metsästämään niitä?? Kun suurin ongelmahan on tässä tapauksessa puhtaasti rahallinen. Jos tässä ei olisi parinsadan euron edestä erilaisia HUSin laskuja maksettavana niin ne rahat voisi käyttää hyviin, käytännöllisiin vaunuihin... alkaa kyllä nyt tosissaan ihan oikeasti ketuttamaan tämä kirottu tauti!

Ja sitten riittää valittaminen ja siirrytään kiitollisuuteen! Kiitollisuuden aiheita on onneksi paljon enemmän kuin valituksen aiheita. Ihana ilta lapsuuden ystävien kanssa takana. Ihania kommentteja tullut tähän blogiin ja ihania kommentteja tullut facebookin kautta tästä blogista. Ihania, ihania, niin ihania ihmisiä on ympärilläni ja olen teistä niin kiitollinen! Myös teistä, joita en tunne "oikeassa" elämässä, mahtavaa saada tsemppejä myös täysin tuntemattomilta, tuntuu hienolta! Mulla kasvaa kohta ego kehuista niin suureksi ettei pipo kohta mahdu päähän, mutta onneksi lämpimät kelit lähestyy eikä pipoa kohta enää tarvitse!

Nyt unten maille kun ilmeisesti tuli ainakin jonkinlainen tauko uusimman perheenjäsenemme vatsavääntelyn kanssa. Huomenna meidän perhe suuntaa Hakaniemen torille kahville aamupäivällä, jos Luoja suo.