Jo toinen joulu takana yksitissisenä! Hitsin hienoa! Vaikken toivoa ole missään vaiheessa heittänyt kaivoon, niin kyllä sitä välillä on miettinyt kuinka monta joulua sitä tulee vielä nähtyä, mutta hyvältähän tässä nyt kaikki näyttää! Reilu pari kuukautta vielä niin tulee kaksivuotiskontrolli, ja syntymäpäivälahjaksi saatu samppanja avataan kun ne puhtaat paperit saan taas käteen.

Sitkeä flunssa vaivaa edelleen, mutta muuten olo on mitä mainioin. Vesirokon kuopus nujersi ja nyt näyttäisi siltä, että koko perhe on kohta täysin terve. Koko perhe terveenä olisi tervetullutta vaihtelua kun tuosta sairastelusta on tullut jo normaalia arkea meillä, kuten monessa muussakin lapsiperheessä tänä syksynä ja alkutalvena.

Lupasin kirjoittaa enemmän syntymäpäiväjuhlistani ja joulusta kun ollaan tervehdytty, joten nyt niistä lyhyesti:

Syntymäpäiväjuhlissani oli 80-luvun teema ja olin erittäin iloinen, kiitollinen ja innoissani siitä, että lähes kaikki olivat panostaneet teemaan todella kiitettävästi. Sain ihania lahjoja, mutta lahjoja tärkeämpää; sain viettää ikimuistoisen hauskan illan ystävien seurassa. Rahallisista syistähän juhlat jäivät pienimuotoisimmaksi kuin alunperin oli tarkoitus, mutta sitä en todellakaan ehtinyt lauantaina harmitella kun hauskaa oli ensisekunneista asti. 

Joulu oli vesirokosta ja flunssasta huolimatta oikein mukava. Aloitimme perinteisesti aattoaamun avaamalla yhdet paketit, sitten joulupuuroa lounaaksi, jonka jälkeen suuntasimme siskoni luo, jonne joulupukkikin tuli. Siskoni luona oli myös toinen siskoni perheineen sekä vanhempani. Paljon lapsia. Illaksi suuntasimme vielä rauhoittumaan anoppilaan (jossa olimme ainoana lapsiperheenä), siellä kuusen alla odotti lisää paketteja ja pöydässä lisää ruokaa. Muistin kyllä olla kiitollinen koko joulun siitä, miten hyvin meillä on asiat. Tiedän, että meillä on asiat todella hyvin ellei peräti oikein loistavasti.

Seuraavan kirjoitukseni aihe tulee olemaan Tamofen, tuo päivittäinen pikkupilleri, joka muistuttaa syövästä joka hitsin päivä.