Viikko on mennyt Euroviisu-huumasta nauttien ja keskimmäisen syntymäpäiväjuhliin valmistautumisessa. Parvorokkokin kävi kylässä juuri kuin kahdet antibiootit saatiin perheessämme päättymään. 

Huomenna saan kuulla TT-kuvauksen tulokset ihanalta omalta onkologiltani. Minulla on ollut koviakin yläselkäkipuja, joten tottakai on välillä (aika usein jos rehellisiä ollaan) käynyt mielessä, että syöpä se siellä nakertelee lapaluitani. Olen kuitenkin oikein positiivisella mielellä. Kivut johtuvat "vain" pahasta lihasjumista, jonka on aiheuttanut mm. 13-kiloisen taaperon kanniskelu, psyykkiset syyt ja huonot yöunet. En oikeasti usko, että huomenna tulee se pahin mahdollinen tuomio. Mies-raukka pelkää pahinta eikä oikein ole kunnolla yhtynyt positiivisuuteeni. Ymmärrän toki häntä, on se läheisen rooli vakavan sairauden kanssa niin veemäinen.

Keskimmäisen syntymäpäiväjuhlat olivat onnistuneet kaikin puolin. Huomenna 3-vuotta täyttävä oli niin innoissaan ja onnessaan, että voiko parempaa äitienpäivälahjaa toivoa! Hienoja syntymäpäivälahjoja, ihania leikkikavereita ja paljon herkkuja. Viime vuonna kun suuret juhlat jäivät väliin vatsataudin takia, on keskimmäisemme ansainnut tänä vuonna saada iloa viime vuodenkin edestä.

Iloista äitienpäivää rakkaat blogini lukijat! Iloista päivää kaikille myös teille, jotka yrityksistä ja toiveista huolimatta, ette vielä ole äitejä. Hyvää äitienpäivää myös teille, jotka olette menettäneet lapsenne. Ja iloista äitienpäivää ihanalle omalle vahvalle rintasyöpä-selviytyjä äidilleni.