Olen oikeasti kuin klapilla päähän lyöty tästä negatiivisesta kommenttitulvasta, joka vyöryy päälle. Pyytäisin mitä ystävällisimpään sävyyn asiattomat kommentoijat siirtymään suoraan omalla nimellään minua haukkumaan vaikka sähköpostitse (marika.sorja@gmail.com] tai vaikka ihan kasvotusten, mutta jättämään tämän blogin rauhaan, sillä kaikki älylliset olennot ovat varmasti sen vähemmälläkin tajunneet, että tämä blogi ei todellakaan liity politiikkaan, eikä tämä ole paikka purkaa ahdistustaan minun poliittisesta suuntautumisesta. Kiitos jo etukäteen.

 

ja, sitten asiaan!

Tänään minun teki mieli pitää tällainen puhe 8-vuotiaalle esikoiselleni hänen iltavalituksiaan kuunneltuani:

Ole ihan ensinnäkin onnellinen ja kiitollinen, että äitisi on elossa. Tämän luksuksen sinulta on syöpä yrittänyt riistää, siinä onneksi onnistumatta.

Se, että "kaikilla" luokkatovereillasi on paljon enemmän rahaa, ja saavat viikkorahaakin toisin kuin sinä, ei tarkoita, että he olisivat onnellisempia kuin sinä. JA vaikka olisivatkin, niin maailma on pullollaan lapsia, jotka olisivat onnellisia edes pienestä osasta mitä sinulla on juuri nyt (tässä vaiheessa tuli mieleeni oman äitini pitämän puheen siitä kun ruoka ei maistunut, että miten kehitysmaan lapset näkevät nälkää. Käskin äidin lähettämään minun annokseni janssoninkiusausta sinne "kehästysmaihin" lapsille, koska minulle se ei todellakaan maistu).

Minä ja isäsikin kärsimme monella tapaa siitä, että meillä ei ole niin paljon rahaa kuin toivoisimme, mutta tämä on tilanne tällä hetkellä ja siihen on tyydyttävä. Kyllä minäkin haluaisin tältä istumalta lähteä jonnekin kivalle reissulle koko perheen voimin, ostaa hienoja joululahjoja kaikille läheisille, uudet talvikengät itselleni, vaatteita ja vaikka tatuoinninkin ehkä, mutta meillä on kuitenkin toisemme ja olemme vailla vakavia sairauksia. Tottakai kivaa olisi olla vailla vakavia sairauksia ja myös olla rikas, mutta sitä superkivaa tilannetta ei ole meille suotu.

Miksemme vaan hae sellaista työtä isin kanssa, josta saamme paljon enemmän rahaa? Kultapieni, aikuisena tulet oppimaan sellaisen hassun asian, että vaikka teet kirjaimellisesti niska limassa töitä pyyhkien toisten ihmisten eritteitä heidän ja itsesi päältä, et tule ikinä tienaamaan kuukaudessa kauhean paljon. Jos hakisimme (ja hyvällä onnella nyt teoreettisesti saisimme) sellaisen "parempipalkkaisen" työn, se tarkottaisi, että emme olisi kotona teidän lasten kanssa niinkään paljon kuin nyt (ja nytkin valitetaan siitä, miten äiti on "koko ajan" töissä vaikka työvuoroja ollut todella nihkeän vähän), vaan olisimme aamusta iltaan töissä, ja jopa työmatkoillakin useasti.

Rakas lapseni, raha ei tee onnelliseksi, mutta myönnän, että on varmasti mukavampi olla kettuuntunut siellä hulppeassa omakotitalossa kuin kaupungin vuokra-asunnossa. Tämä nyt vain on tämänhetkinen elämäntilanteemme, ja toivon todellakin, että tästä mahdollisimman pian noustaan. Siihen asti vaan pitää meidän kaikkien purra hammasta yhteen ja yrittää muistaa, että meillä on kuitenkin paljon. Meillä on paljon paljon enemmän kuin monella muulla, ja tärkeintä kaikesta mitä meillä ei ole; meillä ei ole vakavia sairauksia.

Äläkä rakas lapsi sure sitä, miten sinä saat tänä vuonna vähemmän joululahjoja kuin aikaisempina vuosina! sinä hemmoteltu poispilattu pikkukakara et raukka vielä ymmärrä sitä, että on Suomessa paljon lapsia, jotka saavat korkeintaan sen yhden joulupaketin ja senkin hyväntekväisyysjärjestön kautta.

Näytä siis seuraavalle viiden-euron-viikkorahalla-kehuskelevalle luokkatoverillesi sitä kaunista kieltäsi ja totea, ettei sinua haittaa, sun mielestä raha on yliarvostettua.

 

Tyydyin kuitenkin tämän saarnan sijasta vaan lohduttamaan itkevää lastani. Saarnan aika tulee myöhemmin. Nyt vaan toivomaan töitä, että on rahaa niin paljon ylimääräistä, että voi täyttää edes yhden tai kahden Robin-Diandra-ja mitkälie lahjatoiveista. Toivoisin myös, että rahaa olisi sen verran ylimääräistä, että voimme jokavuotisen perinteemme toteuttaa tänäkin vuonna, eli lahjoittaa edes yhden joululahjan hyväntekäväisyysjärjestön kautta oikeasti vähävaraiselle suomalaiselle lapselle.