Tuhat ja yksi kysymystä ja ajatusta pyöri päässä, alla muutama (ei tärkeysjärjestyksessä)

 

-Miten kerromme 6-vuotiaalle, että äidillä on syöpä? Annetaan toisen ensin tottua edes muutama päivä uuteen perheenjäseneen, mutta kerrottava on tarpeeksi ajoissa ennen leikkausta, että ehtii kysymyksiä esittämään meille asiasta...

-Miten selvitään kolmen pienen lapsen hoidosta tulevien syöpähoitojen keskellä? Niin etteivät lapsiraukat traumatisoidu, että saavat pikkukullat varmasti ansaitsemaansa huomiota, että tietävät olevansa rakastettuja, että pystyvät kehittymään normaalisti...

-Miksi minä? Miksi me? MIKSI MIKSI???

-valehtelisin, jos väittäisin, ettei pelko olisi päällimmäisin tunne ja ajatus. Pelko kuolemasta tietenkin suoraan sanottuna. Pelko siitä, että mun ihanat lapseni jäävät ilman äitiä, että ihana aviomieheni jää leskeksi ja yksinhuoltajaksi...no, synkkiä synkkiä erittäin synkkiä ajatuksia...

-Mitä tulevat hoidot ja toimenpiteet tuo mahdollisesti tullessaan?