Huomenna on aika viimeisen tiputuksen! Herceptin-tiputus nr 17/17 huomenna puoliltapäivin, ja sitten minun ravaamiset kolmen viikon välein syöpätautien klinikalla ovat ohi. Onhan se hitsin outoa, kun tuolla syöpiksellä on saanut nyt reilu vuoden verran vierailla vähintään kerran kolmessa viikossa, välillä aika paljon useamminkin. Voisi melkein sanoa, että hieman haikeuttakin on ilmassa, mutta hyvänen aika sentään miten tuntuu ihanalta saada etäisyyttä tuohon Meilahden ehkä rumimpaan rakennukseen.

Ennen viimeistä tiputusta  pääsen aamulla myös selän magneettikuvauksiin. Selkäkivut eivät juurikaan ole hellittäneet, mutta niiden kanssa on huomattavasti helpompi elää nyt kun tiedetään, että kivun syy ei ole syöpä.

Huomenna päättyy siis yksi etappi syöpämatkastani. Tamofen -pillerimuotoinen päivittäin nautittava hormoonihoito toki jatkuu ainakin 4 vuotta vielä, mutta muuten olen syöpähoidoista vapaa huomisesta lähtien!