Kävin eilen työhaastattelussa, elämäni ensimmäisessä ryhmähaastattelussa. Meitä oli siis kuusi työnhakijaa haastateltavana samalla kertaa. Kaikki viisi muuta työnhakijaa olivat minua noin 10 vuotta nuorempia, oikein suloisen ja fiksun oloisia nuoria naisia. Vastasimme vuorotellen haastattelijan esittämiin kysymyksiin.

Kysymykset olivat alussa juuri sitä mihin olen tottunut; työkokemus, parhaat/huonot piirteet, kielitaito ja harrastukset. Pari kysymystä peruskysymysten jälkeen kuitenkin hieman yllättivät minut. Haastattelija kysyi "mikä sun haaveesi on", tällä hetkellä, mistä haaveilen. No, minähän sitten sain ensimmäisen vastausvuoron ja vastasin hieman häkeltyneenä, että no, mä olen saavuttanut aika paljon, mistä 10 vuotta sitten haaveilin (perhe, vähintään kolme tervettä lasta), mutta tämänhetkinen haaveeni on, että saisin elää terveenä vanhukseksi asti nauttimassa siitä kaikesta. Piti reippaasti purra itseäni kieleen, etten olisi alkanut avautumaan siitä, miten itsestäänselvyys terveys voi olla useimmille, kun taas toisille se voi olla suurin haave. Ja ihan pikkasen kostu silmänkulma mulla tuon puheenvuoron aikana, äänestä sitä ei onneksi huomannut.

(Muut työnhakijat muuten kaikki vastasivat tähän haave-kysymykseen, että haluavat matkustaa/olla töissä ulkomailla/kouluun ulkomaille)

 

Tänään soitti tuo eilinen haastattelija minulle, että maanantaina voitaisiin koulutuksen yhteydessä tehdä työsopimus. Kyseessä vuokratyöfirma, eli puhelimessakin minulle kerrottiin, että vuoroja he eivät takaa kenellekään. Palkkakin on minimi kyseisen alan palkka ja perehdytysajalta ei makseta minkäänlaista palkkaa. Parempi kuin ei mitään ja ties mitä tästäkin kuitenkin voi syntyä, eikö niin? Ainakin on jännää päästä tutustumaan aivan uuteen alaan, josta mulla ei ole kokemusta kuin asiakkaan näkökulmasta.

Maanantaina tiedossa kuitenkin oman alani työhaastattelu (sekin vuokratyöfirma), ehkä jos sieltäkin saisin työsopimuksen voisin yhdistää nykyisen ja nämä kaksi uutta niin, että saisin tarpeeksi työvuoroja. Ja Luoja toivon, etten ala avautumaan seuraavassakaan haastattelussa...jos vaikka selviäisin ilman silmien kostumista.