Synnytys käynnistettiin palonki-menetelmällä:

Lääkäri ohjaa katetrin vauvan pään ja kohdunsuun väliin ja katetrin ballonki täytetään fysiologisella keittosuolaliuoksella ( 50 ml ). Katetri teipataan äidin reiteen ja sitä vedetään 1-2 kertaa tunnissa. Tällä tavalla pyritään kypsyttelemään kohdunsuuta mahdollista kalvojen puhkaisua varten.

Pääsimme kotiin vielä yllä mainitun toimeenpiteen jälkeen, vietettiin tavallinen iltapäivä ja ilta lasten kanssa, vietiin heidät illalla mummilaan ja lähdettiin sitten takaisin Naistenklinikalle. Kalvot puhkaistiin kello 22 ja mies lähti mummilaan lasten viereeen nukkumaan minun jäädessäni osastolle odottamaan supistuksia. Yöllä nukuin noin puolitoista tuntia, jonka jälkeen kävelin edestakaisin osaston käytävillä levottomana, niin supistusten kuin ajatustenkin takia. kello 5.30 aikaan vauvan sydänkäyrässä todettiin, että sydänäänet heikentyy supistusten aikana ja tämän seurauksena sain oikein pyörätuolilla kyydin synnytysosastolle. Synnytysosastolla todettiin, ettei ole vauvalla hätää minkäänlaista ja alettiin antamaan suoneen oksitosiinia vahvistamaan supistuksia. Ilokaasua vetelin ja kieltäydyin epiduraalista kun pelkäsin sen sitten jarruttavan synnytystä. 

Seinällä suoraan edessäni oli kuva vastasyntyneestä vauvasta makaamassa äitinsä rinnan päällä. Mua teki monta kertaa mieli nousta ylös ja repiä se alas, tai edes pyytää kätilöä tai miestä peittämään kuva. Ajattelin sitten kuitenkin antaa asian olla, että jos sanon sen ääneen niin hajoan, nyt olen kuitenkin kasassa jotenkuten.

Kun kivut sitten 11.30 aikoihin olemaan niin kovat, että epiduraali kuullosti hyvältä idealta, saapui anestesialääkäri lähes heti paikalle. Anestesialääkäri ei millään löytänyt oikeaa kohtaa, kaivoi ja kaivoi ja kolmen lapsen synnyttäneenä voin sanoa, että se "kaivamis" kipu oli ainakin yhtä pahaa kuin synnytyskipu, ellei pahempaa...siitä jäi kyllä traumat, ei epiduraalia minulle enää, kiitos. 

Kun epiduraali alkoi vaikuttamaan kunnolla oli ponnistusvaihe jo alkanut ja noin 5 minuutin ponnistuvaiheen jälkeen oli kolmas lapsemme syntynyt. Raskausviikoilla 35 +4 syntyi 9 pisteen 2,5 kiloinen 47 cm pitkä täysin terve lapsi. Kortisoonipiikit, jotka sain pari päivää aikasemmin olivat todennäköisesti auttaneet osittain. Vauva ei tarvinnut mitään erityishoitoa vaan pääsi suoraan kanssani synnyttäneiden osastolle 52. Reilua ylemmältä taholta suoda mulle helppo synnytys ja terve vauva tämän kaiken syöpätouhun keskellä. 

Synnytyksen hoiti aivan ihana ja suloinen kätilöopiskelija. Hän vielä synnytyksen jälkeen halasi miestäni ja minua. Minulle kätilöopiskelija kyyneleet silmissä vielä kertoi aikovansa rukoilla meidän puolestamme, jos se vaan meille sopii. Sanoin, että tottakai sopii, tässä tilanteessa kaikki rukoukset ovat vain plussaa. Kehuin myös opiskelijaa hänen ohjaajalleen ja toivon koko sydämestäni, että kyseinen kätilöopiskelija saa hyvät paperit harjoittelustaan.