Sädehoidossa siis tapahtuu seuraavaa:

Minut pyydetään nimellä sisään pikkuruiseen pukuhuoneeseen, jossa riisun ylävartaloni paljaaksi. Hetken päästä hoitaja avaa pukuhuoneen oven ja pyytää minut sädehoito-tilaan. Asetun selälleni makaamaan hoitopöydälle, asetan käteni pään yläpuolella oleviin tankoihin ja olen täysin liikkumatta. Ensin kaksi hoitajaa tarkistaa, että asentoni on täydellisen oikea, minua siirretään millimetri sinne ja toinen tänne ja koneen lukemia tarkistavat. Tämän jälkeen hoitajat poistuvat sädehoito-tilasta viereiseen huoneeseen (jonne on kamera/mikrofoni yhteys sädehoito-tilasta) ja kuuluu ensimmäinen piiiiiiiiiiip. Hetken päästä kuuluu toinen piiiiiiiip, jonka jälkeen kone ympärilläni pyörii puoli varvia ympäri ja sädettää selkäpuolelta piiiiiiiip ja piiiiiip. Kone siirtyy tämän jälkeen taas sädettämään edestä, ja kaksi hoitajaa tulevat asentamaan lisäosan sädehoitokoneeseen, jonka jälkeen poistuvat taas huoneesta ja piiiiiip kuuluu. Sitten vielä yksi osa vaihdetaan koneen lisäosaan yhden hoitajan voimin ja taas piiiiiiiiiip. Ja se on siinä, hoitopöytä laskeutuu ja pääsen nousemaan ylös, pukeutumaan ja poistumaan talosta. 

 

Siitä kun olen päässyt pukuhuoneeseen on keskimäärin kestänyt noin 10 minuuttia siihen kun olen takaisin pukuhuoneessa pukeutumassa. Sädehoito ei tunnu miltään, en tunne enkä näe säteitä. Eli ei paha, ei todellakaan paha.

Minun toiveeni ilta-ajoista toteutui oikein hienosti. Ainoastaan viisi sädehoitokertaa ovat päiväsaikaan, muut kerrat ovat loistaviin aikoihin, mies on hyvin ehtinyt töistä kotiin ja ulkopuolista hoito-apua ei siis tarvita!

Ainoaksi isommaksi ongelmaksi (ravaaminen toki ärsyttää jo nyt, mutta näen sen ainakin toistaiseksi pienenä ongelmana) toistaiseksi on muodostunut selkäni. Selkänihän on vihoitellut suunnilleen juhannuksesta saakka enemmän tai vähemmän. Nyt kiitos selällä makaamisen kovalla hoitopöydällä on selkäni ollut todella kipeä. Tänään esimerkiksi noustessani sädehoidon jälkeen hoitopöydältä jouduin itkasemaan muutaman kyyneleen kivusta, siitä huolimatta, että olin varautunut ottamalla 1 grammaa paracetamolia reilu tunti ennen sädehoitoa. Huomenna kokeilen tramalia. Jumppaaminen (mm aikoinaan fysioterapian jumppa-ohjeita, pilatesta ja perus vatsa-selkälihas harjoituksia tehnyt normaalin kävelyn lisäksi) ei ole tuottanut minkäänlaista positiivista tulosta tässä tehokkaan kolmen viikon aikana, mutta jatkan silti. Vielä on flunssa sen verran päällä, etten ole päässyt kunnolla aloittamaan kunnonkohotus-projektia, jota odotan innolla.

Kaikenkaikkiaan sädehoito ollut tähän asti kuitenkin mukava kokemus. Hoitajat ihania, ei myöhästymisiä, ei valitettavaa siis tässä vaiheessa muusta kuin selästä siis.