Maanantaina 24.6 sain neljännen sytostaattihoitoni, johon olin päättänyt mennä yksin. Kolmella ensimmäisellä kerralla minulla on aina ollut seuralainen mukana tiputuksessa, mutta tällä kertaa päätin käyttää tämän parin tuntia lukemiseen. Rakastan lukemista ja lähiaikoina tullut aivan liian vähän luettua, joten odotin jo innolla tiputusta hyvän kirjan kanssa. No... suunnitelmat muuttuivat hieman... taisin lukea yhteensä viisi sivua ja loput ajasta torkuin. Toisaalta hyvin käytetty siis aika näinkin.

Tällä kertaa sain siis ensimmäistä kertaa CEF-sytostaattihoitoa, joka sisältää kolmea eri "myrkkyä" ("myrkkyjen" nimien alkukirjaimista tulee tuo CEF). Tiedossa oli, että tämä myrkky-coctail aiheuttaa pahoinvointia, joten olin hakenut jo etukäteen lääkärin määrämäät pahoinvoinnin-esto-lääkitykset kotiin odottamaan. Otin kaikkia minulle määrättyjä lääkkeitä minulle määrätyllä tavalla, minulle määrätyin maksimimäärän mukaan. Ihan vain varmuuden vuoksi, sillä olin kuullut niin äidiltäni kuin myös muilta saman myrkyn saaneilta, että pahoinvoinnnin voi estää, mutta se on vaikea saada pois kun se kerran on tullut. Joten noin nyrkillisen lääkkeitä vedin naamaani. Kuitenkin jäi jäljelle sellainen inhottava kuvottava olo, joten fiksua oli taas kuunnella viisaampien vinkkejä, en halua edes kuvitella millainen olo ilman lääkkeitä (primperan + granisetron + kortisoni) olisi ollut.

Tiputuspäivän lisäksi, pahimpia päiviä olivat tällä kertaa tiistai ja keskiviikko. Kuvotuksen lisäksi väsymys oli pohjaton. Maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona torkahdin ja nukuin aina kun siihen oli mahdollisuus. Torkuin, hikoilin helteestä ja kortisoonista ja yritin pakottaa itseni syömään säännöllisesti edes jotain vähän. Muistutuksena itselleni; jääkaappikylmät kiisselit maistuivat, osta niitä ensi kerraksi riittävästi valmiiksi jääkaappiin!

 Vielä eilenkin olo oli täysin vetämätön, voimaton ja loppu, mutta tänään alkaa voimat selvästi palautumaan ja kuvotus, ällötys-mikä-lie on poissa, Luojan kiitos! Huhuh, kyllä tämä myrkky nyt veti luulot pois kunnolla muutamaksi päivää. Onneksi nämä myrkyt on mulle määrätty näinpäin, docetakseli (taxotere) ensimmäiset kolme kertaa, jotka siedin suhteellisen hyvin, ja sitten vasta tämä infernaalinen sanoinkuvailemattoman inhottava myrkky CEF. Jos se olisi ollut toisinpäin, olisin paljon suuremmalla todennäköisyydellä lannistunut kuin nyt. Huh, nyt ainakin tietää, että vaan kaksi kertaa tätä suoraan sanottua paskaa (anteeksi kielenkäyttöni) jäljellä enää!!!

Mutta siis... yksi kauhea kokemus takana, yksi siis vähemmän edessä. Kyllä se tästä lähtee arki taas rullaamaan. Monta asiaa odotan innolla tapahtuvan tällä hetkellä, joten ne monet asiat, pari isoa ja pari pienempää, auttavat pitämään mielen virkeänä ja positiivisena. Näistä asioista en vielä sen enempää puhu, kun eivät välttämättä edes kaikki toteudu, mutta lähiaikoina tiedossa kuitenkin jänniä aikoja toivottavasti.