"Se on niin syvällä ruumiissa se, että luulee olevansa ehjä.", tämä hieno lause jäi mieleen eräästä elokuvasta. 

Lähes seitsemän vuotta kohta yksirintaisena takana ja silti mieli välillä unohtaa kehon pienen vajavaisuuden. Olen silti terve yksitissinen. Paljon parempi kuin esimerkiksi sairas yksikäsinen. Minulla on asiat hyvin, paremmin kuin hyvin oikeastaan.

Aina kuitenkin välillä pinnallisesti kaipaan kaksitissisyyttä kuten esimerkiksi pikkujouluihin kun pitäisi pukeutua. Ostin kirpparilta ihanan mekon, oikeaa kokoa, hyvään hintaan. Kun sitten olin pukeutumassa siihen ihanaan mekkoon tajusin, että rintaproteesi törröttäen kaula-aukosta en kehtaa kuitenkaan mennä ihmisten ilmoille. Ensin harmitti, mutta sitten vaan nauratti. Otin vanhemman mekon kaapista ja nautin illasta täysin rinnoin. 

"Se on niin syvällä ruumiissa se, että luulee olevansa ehjä." Uskottelen itselleni niin vahvasti olevani terve ja ehjä, että välillä oikein pelästyn. Saanko vieläkään luottaa ja uskotella itselleni olevani terve? Putoanko korkeammalta maahan kun, tai siis jos syöpä uusiutuu? Saanko unohtaa olleeni syöpäsairas välillä vai unohdanko silloin olla kiitollinen elämästä? 

Huomasin, että olen alitajuisesti pitkään ajatellut, että ei mun tarvitse niinkään pitää huolta ulkonäöstäni, sillä mikään jumppaaminen tai meikkaaminen ei tuo toista tissiä takaisin. Ja ilman tissiä en kuitenkaan olisi viehättävä. Huomasin tämän aika jännän ajatusjuoksuni vasta kun oikein asetuin pohtimaan rehellisesti miksi olen antanut itseni unohtaa esimerkiksi liikkumisen ihanan ilon. Tästä seuraava askel on alkaa pohtimaan miten löydän sen oman rytmin ja tyylin palata raiteille. Kokeilemalla se selviää, sisua siihen toki varmasti tarvitaan alussa. Marika kuntoon -projekti on alkanut vihdoin, Marika on sen arvoinen! Vähän rikki ei nimittäin tarkoita, että tarvitsisi rikkoa enemmän.

 

 

Tämä vuosi on ollut minulle taas elämisen arvoinen vuosi. Olen onnekas, että olen saanut upeita kokemuksia tänäkin vuonna. Olen saanut seurata lasteni varttuvan taas yhden vuoden, olemme reissailleet, retkeilleet ja viettäneet ruuhkavuosien arkea. Olen aloittanut uudessa inspiroivassa, motivoivassa ja mielenkiintoisessa työssä, ihanan esimiehen alla. Olen saanut täyttää 35 vuotta ja olen uskaltanut unelmoida tulevaisuudesta. 

Kiitos kaikille tutuille ja tuntemattomille taas tästäkin vuodesta. Toivottavasti olette selvinneet mahdollisimman ehjinä tämän vuoden! Toivon sydämellisesti meille kaikille oikein ihanaa, kokemusrikasta ja rakkaudentäytteistä vuotta 2020!