Mun on nyt kirjoitettava. Avauduttava ja purkauduttava, muuten saatan räjähtää. Kaksi asiaa, joille en voi yhtään mitään, jotka ärsyttävät niin tulisesti, etten paikallani edes pysty istumaan tätä kirjoittaessani. Ensimmäinen asia liittyy syöpään ja on paljon isompi, toinen ei liity syöpään millään lailla oikeastaan vaan politiikkaan, eikä siis ole muuta kuin hitsin ärsyttävä.

 

1. Tekisi mieli kirjoittaa ainakin viisi voimakasta kirosanaa tähän alkuun... Nuorten naisten rintasyöpä jää aivan liian useasti selvistä oireista huolimatta diagnosoimatta varhain. Kun alle 30-vuotias valittaa neuvolassa, työterveydessä tms rinnassa olevasta patista hänet passitetaan ties minne muualle kuin tarpeellisiin tutkimuksiin. Diagnoosi viivästyy ja syöpä leviää. Yksikin lääkäri joka ajattelee "ei noin nuorella voi olla rintasyöpä" -on liikaa. Pienet lapset menettävät äitinsä tällaisten lääkäreiden takia. Äitinsä, joka olisi ollut elävien kirjoissa todennäköisesti paljon pidempään, jos vaan syöpä olisi diagnostisoitu aikaisemmin.

Lääkärit ovat ihmisiä, kyllä, mutta kun kyse ei ole yksittäistapauksista, vaan ympäri Suomen tapahtuvasta vääryydestä. On aika herätä tajuamaan, että rintasyöpään VOI todellakin sairastua alle 30-vuotiaatkin!  Joten mikäli oireet viittaavat rintasyöpään, on aiheellista lähettää jatkotutkimuksiin nuoresta iästä huolimatta.

Olen niin tuhannesti kiitollinen siitä, että minut otettiin silloin vuosi sitten vakavasti Naistenklinikan äitiyspoliklinikalla. Minut passitettiin kiirreellisenä ultraäänitutkimukseen, jonka yhteydessä heti otettiin paksu- ja ohutneulanäytteet.

 

2. Olen kuten moni ehkä tietää, politiikasta hyvinkin kiinnostunut. Olen kuitenkin pitänyt tämän blogini täysin erillään poliittisista mielipiteistäni, sillä mielestäni politiikka ja rintasyöpä-tietoisuuden lisääminen ei millään tavalla kävele käsi kädessä. En näe siis, miksi poliittiset mielipiteeni pitäisi vaikuttaa siihen tykkääkö kaverini blogistani vai ei. Enkä ymmärrä miten minä olen huonompi vertaistuki jollekin vain siksi koska äänestän eri puoluetta. 

Itselläni on kavereita, ystäviä ja sukulaisia täysin yli kaikkien puoluerajojen, minulla on jopa valitettavan paljon sellaisia ystäväpiirissäni, jotka eivät äänestä lainkaan missään vaaleissa. Perustanko minä mielipiteeni uudesta tai vanhasta tuttavuudesta poliittisten mielipiteiden mukaan? no en! Jos tyyppi on hyvä, niin se on hyvä tyyppi ihan sama vaikka kannattaa aivan täysin toista poliittista linjaa kuin minä. Minä kunnioitan kaikkien ystävieni/tuttujeni/sukulaisteni (poliittisia) mielipiteitä, vaikken aina niitä ymmärtäisikään. Eikä se tarkoita automaattisesti, että kaveri, jolla samat poliittiset mielipiteet, olisi heti paras ystäväni. 

Elämä on (ainakin minulle) muutakin kuin politiikkaa, ja minä pystyn keskustelemaan ihmisten kanssa muustakin kuin tulevista vaaleista tai uusimmasta laki-aloitteesta. Enkä minä toisaalta pelästy keskustelua, jossa toinen osapuoli on toisessa ääripäässä mielipiteissään kuin minä, voimme hyvin olla ihan yhtä hyvät kamut kuin ennenkin. 

 

Voisin molemmista kohdista paasata vaikka kuinka, mutta jätetään nyt tähän, ja jatketaan kun siltä taas tuntuu.