Viime viikko meni oikein kivasti. Tiistaina oli kolmanneksi viimeinen Herceptin-tiputus. Tiputuksessa oli taas mukava käydä hengähtämässä lapsiperhe-arjesta. Ei haitannut vaikka kanyyli ei taaskaan suostunut kiltisti menemään suoneen, oli niin rentouttavaa vaan löhötä tuolissa tekemättä mitään.

Olemme nauttineet ihanasta aurinkoisesta säästä ja ulkoilleet paljon lasten kanssa. Kuopus konttailee jo kovaa vauhtia ylös pihamme liukumäen portaita ja hihkuu onnesta kun pääsee laskemaan alas. 

Vaikka univelka on valtava ja välillä selkä ollut todella kipeä, on tehnyt todella hyvää lähteä ulos ihmisten ilmoille. Usein mietin, että olisi niin paljon helpompaa vaan jäädä kotiin, mutta sitten kun liikkeelle päästään niin huomaan miten mieli lähes heti muuttuu positiiviseksi. 

Eilen lähdimme jo varhain aamulla Linnanmäelle koko perhe. Eilen oli Kohtaaminen 2014 -partiotapahtuma, partioviikon päätteeksi. Aamupäivä vietettiin siis Linnanmäellä tuhansien muiden partiolaisen ja heidän perheenjäsenten tavoin ja iltapäivällä tapahtuma jatkui Olympiastadionilla, jossa esiintyi Haloo Helsinki -yhtye. (Mikään suuri fani en ainakaan ennen ole ollut, mutta Haloo Helsinki oli kyllä viihdyttävä, sympaattinen ja loistavasti esiintyvä yhtye.)

Oikein kiva päivä oli, vaikkei moneen laitteeseen ehditty väenpaljouden takia, joten sillä tavoin ei voi sanoa, että saimme rahoillemme vastinetta. Silti, vaikka laitteissa ei kovin monessa ehditty käydä, oli päivä kaikenkaikkiaan kovin iloinen ja aurinkoinen. Lapset nauttivat kovasti. Linnanmäki -osuuden jälkeen kaksi nuorinta lähtivät isänsä kanssa mummilaan, ja esikoisen kanssa saimme hänen lippukuntansa kanssa kävellä kohti Stadionia. Järjestelyt olivat todella hyvät, monella tapahtumalla olisi opittavaa tästä hienosti suoritetusta eväiden jakelusta ja siirtymisestä suurella väkijoukolla paikasta A paikkaan B niin, että lopputulos oli se, ettei kukaan töninyt, tungosta ei syntynyt, ja kaikki löysivät istumapaikkansa nopeasti.

Viime viikolla ilmestyneessä Kotivinkki -lehdessä on muuten juttu vertaistuesta, jossa esiinnyn yhdessä ihanan Marja Aarnipuron kanssa. Jutun kuvissa esiintyvät myös kaksoisleukani ja vatsamakkarani.