Kerran syöpä. aina syöpä. Ajatuksissa ainakin.

Miten ne ajatukset eksyvätkin niin usein sinne pelon ja ahdistuksen pimeälle puolelle, vaikka kuinka yrittää pitää ne valoisalla toivon ja optimismin puolella??

Ennen rintasyöpädiagnoosiani kärsin kovista selkäkivuista ajoittain, en silloin pelännyt koskaan kivun syyn olevan syöpä. Nyt kun syöpä on koettu, uskon kaikkien kipujen ja vaivojen jotenkin olevan kytköksissä syöpään. Syöpä, syöpä, syöpä. Kyllä, se pitää paikkansa, että näin vuosi diagnoosista syöpä ei ole joka hetki tapetilla, eikä edes mielessä päivittäin, mutta näin kipujen ja vaivojen ilmaantuessa pelko jossain alitajunnasta tulee esille. 

Pelkopeikko pomppii tällä hetkellä trampoliinillä ajatuksissani, enkä saa sitä palamaan levolle alitajunnan unoholaan. Vaikka kuinka yritän psyykata itseäni, että kivut johtuu hormoonilääkityksestä, kuopuksen kantamisesta tai ylipainostani, huutelee pelkopeikko vastalauseitaan.