Jo muutamia viikkoja taaksepäin kuoli eräs 30-vuotias julkisuudenhenkilö, ja siihen liittyvä keskustelu silloin heti tapahtuman jälkeen sosiaalisessa mediassa vaivaa minua vieläkin, joten päätin pistää ajatukseni "paperille" asiasta.

Minua ketutti, ärsytti ja keskustelu sai minut jopa surulliseksi. Kyseinen edesmennyt kuuluisuuden henkilö ei ollut mikään Äiti Teresa, mutta ihminen, jonkun tytär, jonkun sisko, jonkun ystävä, mielestäni on törkeää iloita tällaisen ihmisen kuolemasta (etenkin julkisesti sosiaalisessa mediassa). Edesmennyt henkilö antoi mediassa kaikkea muuta kuin fiksun kuvan itsestään, mutta onko se hyvä syy iloita siitä, että hänen elämänsä päättyi 30-vuotiaana? Musta tuntuu, että ihminen, joka tällaisen julkisuuden henkilön kuolemasta iloitsee, ei ole täysin kunnossa eikä voi hyvin itsessään. Kyseinen vainaja ei ollut minun tietääkseni tappanut, raiskannut tai tehnyt suoraan kellekkään mitään kovin pahaa, hurjaa elämää taisi käsittääkseni elää, mutta ei se minulta ole pois. 

Voin ehkä ymmärtää, että joku iloitsee oikeasti pahan ihmisen kuolemasta. En Jumalan kiitos ole kokenut mitään niin suurta vihaa ketään kohtaan elämäni aikana, että toivoisin kuolemaa hänelle, tai olisin iloinen kuullessani hänen kuolemasta. Voisin kuvitella, että jos joku tekisi lapsilleni jotain oikein pahaa, se olisi syy minulle vihata jotakuta niin paljon. Olin koulukiusattu lähes koko ala-asteen ajan, en pysty tänä päivänäkään kuvittelemaan olevani jonain päivänä kiusaajieni ystävä, mutta se ei tarkoita, että olisin niin täynnä vihaa, että kuolemaa toivoisin heille.

Miten siis joku voi olla niin täynnä vihaa jotain ihmistä kohtaan jota ei tunne, ei ole ikinä tavannut, eikä ole tehnyt itselle eikä läheisille oikeasti mitään pahaa? ja miksi?

Ei kaikista tarvitse tykätä! Herranjestas, en minä ainakaan pidä kaikista ihmisistä, ja myönnän, että puhun pahaa muista ihmisistä (etenkin niistä politikoista joista en pidä...lempi-haukkumis-aihe), mutta sen kerron myös rehellisesti, etten kenenkään kuolemasta tällä tavalla iloitse, enkä näe sitä hyväksyttävänä.