Eilen saivat kaksi vanhinta lastamme koristella kuusen. Yleensä kuusen koristeleminen on tehty vähän aikasemmin, mutta tänä vuonna nyt tänään. Vähän kaikessa ollaan tänä vuonna aikataulussa hieman jäljessä, mutta eiköhän lopputulos ole vähintään yhtä hyvä kuin aina.

Mua ei juurikaan haittaa, että sää on sateinen ja tuulinen, lumeton joulu ei ollenkaan haittaa, mulla on joulufiilis korkealla vaikka sää olisi mikä. Lahjoja on paketoitu ja viimeisetkin lahjat hankittu. Sellainen olo koko ajan, että jotain tärkeää olen kyllä unohtanut, toivottavasti en oikeasti ole.

Piparkakkuja olemme leiponeet ainakin neljään otteeseen lasten kanssa kotona (sen lisäksi ovat leiponeet mummilassa ja leikkipuiston perhekahvilassa), eilen kun leivottiin ilmoitin, että tämä on kyllä sitten tämän joulun viimeinen kerta. Esikoinen kysyi, eikö voitaisi sitten joulun jälkeen leipoa taas? ja keskimmäinen (joka tituleeraa itse itseään jo mestarileipojaksi) totesi tyynesti, että "ei heti, kohta"... 

Yhden pellillisen piparkakkuja ja yhden pellillisen joulutorttuja olen polttanut mustaksi, mutta muuten on mennyt aika hyvin. olen viime hetkellä saanut esikoisen päähän tonttulakin koulun joulujuhlaan ja saatiin pikkuveljetkin joulujuhlan aikana pidettyä suhteellisen (ei siis täysin hiljaisina, mutta muistettava on, että ikää veljillä on molemmilla aika vähän...) hiljaisina. Esikoisen ensimmäinen joulujuhla koulussa oli ihana, perinteikäs ja kaunis.

Paketoidessamme joululahjoja, esikoisemme hieman surullisen näköisenä kertoi, ettei minulle ole hänen tietääksen kauhean monta lahjaa, mutta yritti lohduttaa sillä, että ne lahjat mitä mulle on, ovat kovin kalliita, yksikin kuulema ainakin viisi euroa. Kerroin esikoiselle saman, mitä varmasti monet vanhemmat kertovat lapsilleen jouluna, että aikuisille joulun paras lahja on nähdä lastensa ilo. Voi, meidän empaattista ekaluokkalaista!

Tänään kävimme perinteisesti viemässä kynttilät haudoille (Yksi kynttilä esikoisen ystävän haudalle viedään vielä joulupäivien aikana, hautapaikka kun on meidän naapurissa toisin kuin sukulaisten). Vettä satoi kaatamalla ja mulla oli rakkaat rikkinäiset lenkkitossut jalassa. Meidän viiden hengen perheen ainoa mukana oleva sateenvarjo (Roosa Nauha sateenvarjo) ei paljon meitä aikuisia auttanut hautuumaan kierroksella kun esikoinen sai kunnian sitä kantaa. Kaksi nuorinta istuivat rattaissaaan tyytyväisinä, lämpimässä ja kuivina. Kotiin kun pikaruokalan kautta päästiin, oli lämmin kylpy ja suihku erittäin loistava juttu.

 

Voi, mä niin odotan tätä joulua! Kaikki on hyvin. Kaikki ovat terveinä. Kiitollisia olemme kaikesta.

 

ILOISTA, RAUHALLISTA JA ERITTÄIN HYVÄÄ JOULUA rakkaat ihanat blogini lukijat, olette minulle erittäin tärkeitä!