ah kuinka dramaattinen otsikko!

Olo ei ole hysteerinen, mutta jännittää kyllä ihan possuna. En oikein osaa tähdentää mikä jännittää eniten, jännittää vaan kaikki; mahdolliset komplikaatiot, toipuminen, vaihdevuosioireiden paheneminen? Ja tottakai taas jännittää hiukkasen olla erossa rakkaista lapsistani. Esikoiselle tämä oli kova paikka kuulla, että taas äiti menee vähintään yhdeksi yöksi sairaalaan, ja taas joutuu olemaan isovanhemmilla hoidossa. Tuosta "joutuu" sanasta huomaa, että esikoinen kokee olleensa nyt liikaa hoidossa.

Toinen asia mikä minua askarruttaa, mietityttää ja aiheuttaa muutenkin negatiivisiä tunteita on asia joka tuli ilmi tämän illan juttutuokiossa esikoisen kanssa. Ekaluokkalaisemme kertoi, että häntä ovat kaksi samalla luokalla olevaa kiusanneet jo jonkin aikaa. Kiusaajat ovat toistuvasti esikoisellemme huomautelleet miten ruma ja tyhmä äiti hänellä on (tukaton, esiintynyt mediassa). Esikoinen myönsi kysyttäessä, että tämä kiusaaminen oli syy, miksi hän ei halunnut, että saatan hänet kouluun alkusyksyn jälkeen. Rakas lapsi ei kuullema ole voinut asiasta aikasemmin puhua kun hän pelkäsi sitä, että minä tulen surulliseksi kun joku haukkunut mua rumaksi... Kirjoitin heti tästä asiasta kuultuani luokanopettajalle. Toivottavasti tämä otetaan vakavasti koulussa.

Kaiken lisäksi on kuopuksella tänä iltana alkanut niin limainen yskä, että raukka vaan yskiessä puklailee eikä pysty kunnolla nukkumaan ( deja vu esikoisen infektio-astma ajoilta). En voi siis väittää, että kevyin ja hyvin mielin menen huomiseen leikkaukseen, mutta ymmärrän kyllä toisaalta, että hyötyjä on enemmän kuin "haittoja". Kyllä tästäkin selvitään.