Voi, että mä voisin käyttää kokonaisen blogikirjoituksen vaan ylistääkseni syöpäklinikan hoitajia! Tänään taas totesin mielessäni lähtiessäni sädehoidosta myöhään iltapäivällä, että olipas taas kivaa. Nämä ihanat hoitajat sädehoidossa tekevä t siis puuduttavasta, tylsästä ravaamisesta syöpäklinikalla kivaa. Toivottavasti tietävät miten hienosti hoitavan työnsä ja tekevät vielä ekstraa päälle. Minä olen kyllä muistanut heitä kehua ja kiittää, toivottavasti myös muut sen osaavat ja muistavat.

Iho kutiaa todella pahasti, mutta ei kirvele. Punainen sädetysalue on, mutta ei mielestäni mitenkään järkyttävän näköinen. Olen palanut auringossa niin monesti lapsuudessani ja nuoruudessani, että odotin sellaista kokemusta iholle sädehoidosta, mutta toistaiseksi iho on siis paremmassa kunnossa kuin auringossa palamisen seurauksena.

Viikonloppu oli mahtava, paljon perhe-aikaa (ulkoilua, yhdessäoloa), isosiskon perheen luona vierailu ja mm. sain kauniin kaulakorun ihanilta ystäviltäni ihan yllätyslahjana. Tällaisten viikonloppujen jälkeen on akut taas hyvin ladattu tulevaan arkeen. Toissapäivänä illalla huomasimme, että pikku-koululaisemme ei ollut oma itsensä, kuumehan se oli syynä. Onneksi pääsee jo huomenna taas kouluun, eli pöpöstä päästiin nopeasti eroon.

Koska meidän yksihampainen vauvamme valvotti (ties mistä syystä tällä kertaa) noin 1.30-3.30 välisenä aikana viime yönä, joudun jatkamaan kirjoitusta jonain muuna päivänä, nyt kutsuu peti. Kun keskellä yötä joutuu pari tuntia kymmenkiloista vauvaa sylissä pitäen tanssimaan jonkinlaista zumbaa turvatakseen yöunet muille perheenjäsenille, ovat tämän yöllisen zumbaajan aivot seuraavana päivänä jokseenkin jumissa.