Jos voisin tässä ja nyt ottaa yhden sytostaattihoitokierroksen uudestaan välttyääkseni nuhaisen vauvan hoidolta niin en empisi hetkeäkään; mielummin oma fyysinen kärsimys kun seurata vierestä toisen niin viattoman ja suloisen pienen ihmisen kärsimystä. Vauvojen ei vaan kuuluisi sairastua edes vaarattomaan perusflunssaan! Äidinhän sydän särkyy jo siitä kun joutuu vierestä vaan katsomaan kun lapsi tuhisee nuhaansa, eikä pysty nukkumaan vaikka kuinka väsyttäisi -ei äiti eikä vauva siis. Vauvojen sairastelut, oli sitten kuinka pienet ja vaarattomat vaivat tahansa, ovat kyllä niin syvältä, ettei sanat vaan riitä ilmaisemaan kuinka syvältä. Kaikki mun kokemat "sytokrapulat" ovat ainakin henkisesti paljon helpompia kuin se sydäntäsärkevä tunne hoitaa omaa sairasta lasta.

Meidän perheessä, Luojan kiitos, ei olla jouduttu seuraamaan vierestä kuin pahimmillaan esikoisen noin kolme vuotta kestänyttä infektioastmaa ja korvatulehduskierrettä. Rankkaahan se aika rehellisesti sanottuna oli, mutta oikeasti vakavilta taudeilta ollaan vältytty. En voi edes kuvitella millaista on seurata vierestä oman lapsen vakavaa sairastelua kun tuntuu jo näin pahalta pelkkä vauvan nuha!

Miksen pysty vaan ottaa tota nuhaa itselleni, pois tuolta viattomalta ihanalta pallerolta?? Äh, toivottavasti menisi mokoma pöpö äkkiä pois ja saisin terveen, iloisen ja niin lepppoisan vauvani äkkiä takaisin. Pelkään pahoin kuitenkin, että ennen parantumista on odotettavissa ainakin pari todella huonosti nukuttua päivää ja erittäin väsyneitä päiviä -niin vuvalle kuin äidillekin...