Taas koitti syto-maanantai, mutta tällä kertaa itse tiputus oli oikein jännä kokemus. Olin pirteänä peipposena jo kello kahdeksan syöpäklinikan tiloissa! Itse sytostaattihoitohan minulla alkoi kello yhdeksän, mutta koska valkosoluarvot olivat olleet liian alhaisia perjantaina, piti minun käydä uusintakokeissa ennen hoitojen alkua...ja jännittää onko arvot nousseet tarpeeksi. Syöpäklinikka oli muuten aika hiljainen paikka kello kahdeksan maanantai-aamuna heinäkuussa... pitääkö syöpäsairaat lomaa sairasteluistaan? 

Onneksi verikokeissa kaikki arvot olivat tarpeeksi hyvät ja sain nuo kaameat myrkyt suoneeni. Pahan pitkittäminen on aina inhottavaa. Omahoitajani oli ansaitulla lomalla mutta hänen tilallaan oli yhtä ihana hoitaja ja tiputus kaikkineen sujui taas kuin tanssi suorastaan. 

Tiputuksen jälkeen oli lounastauon jälkeen fysioterapeutin tapaaminen. Taas kerran en voi muuta kuin kehua tätäkin naista (syöpäklinikalla vaan vaikuttaa olevan todella hyvää porukkaa töissä), ammattitaitoinen, asiallinen ja mukava. Fysioterapeutti mittaili leikatun puolen käsivarteni turvotusta ja määräsi minulle tukihihan, oli sen verran liikaa turvotusta, mikä suoraan sanottuna oli minulle hieman yllätys. En kai jotenkin ole sitten ehtinyt paneutua tuohon käsivarteen sen enempää, ollut vaan kiitollinen, että sen toimintakyky palautui silloin pari kuukautta sitten. Tässä nyt on turvotusta joka hitsin paikassa muutenkin, eikä vaatteet mitenkään istu hyvin päälle muutenkaan, niin jäänyt tuollainen sitten huomioimatta... onneksi on fysioterapeutit olemassa.

Fysioterapeutti myös katsoi leikkaushaavani ja paineli sitä ja totesi sen "normaaliksi", mutta sitten hän sanoi, että minun kuuluu itse painella ja kosketella haavaa päivittäin. Kosketella, painella...tuota kauheaa rumaa pitkää haavaa, jonka ei pitäisi olla siinä, vaan siinä pitäisi olla minun oikea tissini, kaunis sopusuhtainen ei-niin-vanha tissini... -ymmärrän todella hyvin lasteni uhmakohtaukset tämän "käskyn" kuultuani. Teki mieli heittäytyä lattialle ja huutaa "en haluu" ja samalla heitellä kaikenlaisia esineitä seiniin... mutta koska olen tylsä aikuinen, taisin todeta vaan hieman vastahakoisesti kylläkin, että "joo".

"Jännän" tämän sytostaattihoitokerran teki mukana oleva hauska kuvausporukka. Mistä kuvausporukasta on kyse? Mitä, miksi kuvataan? Koska olen vielä hieman puolikuntoinen tästä viidennestä myrkystä jatkan tästä huomenna.